Jalan Petalingilla on koko päivän kojuja, joista saat kaikkea maan ja taivaan välillä. Illalla ne vielä laajenee ja koko katu on piukassa kojuja. Tavara on vastaavaa kuin kaikkialla Aasiassa, mutta hinnat täällä ehkä vähän Thaimaata edullisemmat. Tinkaajan paratiisi se katu on. Ison LV:n jäljitelmän hinta lähti 120 ringittistä ja lopulta sen sai 50 ringittillä.
Jalan Petaling on China Townin pääkatu, mutta lähellä on myös Pasar Seni eli Kuala Lumpurin central market. Kauppahalli oli viihtyisä ja sieltä löysi osin erilaista tavaraa kuin katukojuista. Turistikrääsään ja I love KL -kamaan sekin toki oli keskittynyt, mutta esim. Intia-alue oli suloinen.
China Townin lähellä on kyllä erilaisia ruokapaikkoja, mutta Jalan Petalingilla ei varsinaisesti ole muutamaa katuraflaa enempää. Käytiin kiinalaisessa ravintolassa, joka oli aika keskellä Petalingia, kadun kulmassa. Kaikkien muiden ruuat oli hyviä ja hyvin maistettuja, mutta jälleen kerran mun vegesafka oli mauton ja mitään sanomaton. Se on toistunut täällä lähes joka paikassa. Oon pettynyt, koska malesialaista ruokaa on kehuttu kaikkialla, mutta toistaseks maittavin safka, mitä täällä oon syöny, on vegesubi Southwest-kastikkeella. Tää koskee nyt vaan mun annoksia, sillä muut on kyllä ollut ihan tyytyväisiä lihaisiin annoksiinsa.
Jalan Petalingista seuraavalla kadulla central markettiin päin on lepposa reggae bar. Bob Marley pauhaa siellä päivät läpeensä, tarjolla olevat länkkyruuat ja paikalliset on hyviä ja isoja annoksia. Se oli oikeastaan ainoa istumapaikka, mikä näiltä huudeilta äkkiseltään löydettiin.
Sunnuntaina kirjauduttiin hotellista ulos ja mentiin cityjunalla (LRT) KL Sentraliin. Jalan Petalingin päässä on tosiaan bussiasema, josta lähtevillä busseilla pääsee kauemmaskin. Siellä on myös Pasar Senin LRT-asema, jolta pääsee KL Sentraliin ja KLCC:hen näppärästi. KL Sentral on yhden pysäkin päässä ja tiketti maksoi 1,30 ringittiä. Poletti automaatista, porteista sisään ja portaat ylös. Petalingin puoleinen raide (raide 2) vie KL Sentraliin ja joen puoleinen (raide 1) KLCC:hen.
KL Sentralilla meidän missio oli aamupala, Starbucksin jättikahvi ja junaliput jonnekin. Löysin food courtilta kelvollisen falafelsandwichin hintaan 7 eingittiä (2,5e). Alueelta löytyi kaikkea sushista hedelmäkojuun. KL Sentralilla on siis päärautatieasema, lähijunien asema, ravintoloita, pikkupuoteja ja 7/11. Aamupalan ja Starbucksin jättikahvin jälkeen lyötiin päämme yhteen ja mietittiin, mihin mennään.
Ensimmäinen ajatus oli, että lähdetään junalla Penangiin George Towniin ja siitä myöhemmin joulunviettoon Langkawille. Vierailu KTM-junien myyntitiskillä osoitti, että kaikki tän päivän junat Butterworthiin/George Towniin oli täynnä ja seuraava juna menis huomenna kello 16. Bussit olis ollut vaihtoehto, mutta päädyttiinkin sitten ottaan juna Arauhun ja mennä Langkawille ensin, paluumatkalla Grorge Towniin. Suosittelen siis olemaan junalippujen kanssa ajoissa, etenkin viikonloppuisin.
KTM counterilla KL Sentralin toisessa kerroksessa (portaista oikeelle) mentiin ensin tiskille, jossa kerroit, minne matka ja sait jonotusnumeron lipputiskille. Ainoa juna, jossa oli tilaa, lähtee kello 00:30 kohti Arauta ja on perillä 09:45. Sen jälkeen otetaan bussi/taksi satamaan ja siitä ferry Langkawille. Junassa on mahdollisuus sekä istumapaikkoihin että makuupaikkoihin. Yläpedin hinta kakkosluokassa oli 47 ringittiä ja alapedin 53 ringittiä. Istumapaikat olis ollut 20 ringitin kieppeillä. Otettiin kaks yläpetiö ja kaks alapetiä, yhteensä ne maksoi 200 eingittiä eli 40 euroo.
Nyt kello on viis ja meillä on täällä notkumista edessä vielä yli seitsemän tuntia. Rinkkojen kanssa ei jakseta lähtee sonpaileen mihinkään, joten Starbucks on ystävä jälleen. Täällä positiivinen yllätts on ollut, että SB on vihdoinkin hankkinut wifiyhteyden asiakkaille. Kannattaisin kyllä paikallisia kahviloita mieluummin, mutta kofeiiniriippuvaisen päreet palaa niihin pikkukuppeihin pahan päiväsesti.
Kuala Lumpur jätti meihin vähän ristiriitaaen vaikutuksen, mutta koska meillä on vielä to do -listalla tekemistä, tullaan tänne takaisin matkalla Bangkokiin. Little India, Kultainen kolmio, Batu-luolat ja cityview jostain pilvenpiirtäjästä on vielä näkemättä. Ostoksiakin haluttais vielä tehdä. Nyt meitä kutsuu kuitenkin Langkawin biitsit.
Myös Langkawille lähdetään ristiriitaisin fiiliksin, koska turistien pilaama sieluton lomasaari ei varsinaisesti houkuta, mutta koska ollaan kuultu hyvääkin, halutaan nähdä itse. Oltais kovasti haluttu itärannikon paratiisimaisille saarille, kuten Perethianin ja Tiomanin saarille. Itärannikolla on kuitenkin monsuuni pahimmilaan, paatit ei kulje ja paikkoja on suljettu. Kaikista eniten halutaan nyt kuitenkin lämmin ja aurinkoinen joulu, sateisia ja harmaita joulunpyhiä ehtii viettään Suomessakin. Saa nähdä, mitä on edessä, jihaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti