Elpymistä ja rantaelämää

Noniiiii, pyhät on vietetty ja arki alkaa. Täällä se nyt tarkottaa just niinkin paljon, että pitää miettii, mitä halutaan tehdä. Perjantai vaan sluibailtiin koko päivä. Siirryttiin aamulla Babaji MDF-hostellista tänne lähemmäs Ao Nangin rantaa. Syyt oli parempi sijainti, parempi hinta ja parempi palvelu. Ollaan nyt Ao Nang Grand Inn -guesthousessa kahden hengen huoneessa, joka maksaa 500 bahtia per yö. Tuolla hostellissa maksettiin 425 bahtia per punkka. Täällä tosin on vaan tuuletin ja jaettu vessa, mutta sijainti on sitäkin parempi. Täältä on kävelymatka kaikkialle. Ja ihana henkilökunta.

Nuoripari lähti sunnuntaiaamuna Phi Phin pikkusaarelle muutamaks yöks. Oon käynyt siellä kahdesti ja Kirsi kerran niin päätettiin jäädä rannalle ruikuttaan. Suurin syy taisi olla raha. Phi Phi on kallis paikka, koska se on kunnon reppureissaajien kulttikohde ja tosi suosittu. Me viihdytään vilkastuneella Ao Nangilla, josta on lyhyt matka kaikkialle. Markus ja Kaisa on viihtynyt hyvin Phi Phillä, hostelli rannassa ja iltaset tulishowt!

Me sitten otettiin tuktuk Klong Muangin rantaan, joka on noin puolen tunnin matkan päässä Ao Nangilta. Klong Muangin alue on ihan pieni lomakylä. Mentiin sinne siksi, että haluttiin rauhalliselle rannalle. Ranta on suht pitkä, sen varrella on kaks komiaa resorttia, muutama pikkurafla ja hedelmäkoju. Ranta oli todellakin rauhallinen ja porukkaa oli oikeastaan vaan toisessa päässä, jossa oli toinen iso hotelli.

Me maksettiin yhteensä 1000 bahtia kyydeistä sinne ja takaisin. Sovittiin kuskin kanssa, että se hakee meidät neljän aikaan. Vesi oli aamulla tosi matalalla ja ranta kivikkoinen, mutta puolen päivän aikaan vesi nousi sopivasti.  Ranta oli kyllä tosi kiva!

Suunnitelmissa oli illalla mennä kattomaan Ao Nangin ihana auringonlasku, mutta väsymys oli kovempi. Nukuttiin muutaman tunnin päiväunet ja lähdettiin syömään. Käytiin "Ao Nangin italialaisraflassa nro 1" pitsalla. Kaikki pitsat oli 180 bahtia ja iso bisse 90 bahtia. Ei ollu pahan hintanen. Ainakin mun neljän juuston pitsa ekstra valkosipulilla ja Kirsin salamipitsa oli hyviä. Toki ei vedä Langkawin Pizza makerille vertoja.

Eilen suunniteltiin, että oltais menty Chicken islandille, joka on ihan pieni saari noin 25 minuutin pitkähäntävenematkan päässä. Se oli kaks vuotta sitten meidän lempikohteita. Tiedettiin näistä kansallispuistomaksuista, joita Thaimaan uusi hallitus on heittänyt joka puolelle, mutta luultiin, ettei Chickenillä olis. Mutta tottakai siellä on, joudut maksaan 10 euroa (400 bahtia) pelkästään siitä, että voit mennä sinne saarelle. Pitkähäntävene sinne on 300 bahtia.

Puhuttiin tän hotellin työntekijän kanssa ja se just kiros tätä rahastuspolitiikkaa täällä. Thaimaassa kaikissa vähänkin turistipaikoissa otetaan sisäänpääsymaksu millon milläkin verukkeella. Kyseessä ei edes ole mikään nimellinen muutama euro vaan joka paikassa kymmenen euroa, jolla et edes saa mitään saati että siitä kohteesta pidettäis yhtään sen parempaa huolta.

Phra Nangin ja Railayn rannoille ei sentään vielä rahasteta, joten otettiin 200 bahtin venekyyti Railayn rannalle. Se on Phra Nangin rannan vieressä ja viihdyttiin siellä tosi hyvin. Rannalla ei ollut todellakaan niin paljon turisteja kuin Phra Nangilla, vaikka mestassa on muutama luksuresortti. Vesi on kirkasta, pohja hiekkainen ja maisemat kivat. Pitkähäntäveneet on rajattu omalle alueelleen, jolloin niitä ei uidessa tarvi varoa. Ilmeisesti aurinko ainakin rannalla tarttuu, koska poltin nassuni pitkästä aikaa.

Tultiin viiden jälkeen takaisin Ao Nangille ja odoteltiin auringonlaskua. Meijän harmiks tällä kertaa se ei ollut niin upea kuin aiemmin, mutta kaunis siltikin. 

Illalla mentiin suomalaisomisteiseen Jose-raflaan syömään ja kattoon onnellisesti päättynyt pikkuleijonien peli. Tänänen peli taitaakin tulla niin myöhään tätä aikaa, ettei sitä nää kuin omasta Yle Areenasta...