Aamulla kello soitti seitsemältä ja aamun uutisten (Snapchat, Instagram, Facebook ja Iltalehti) selailun jälkeen noustiin aamukaffelle. Aamupala oli kahvi/tee ja paahtoleipää höystettynä omilla Elovena-pikapuuroilla ja hedelmillä. Taksi oli täälläkin etuajassa, mikä on ihan kehuttavaa Aasiassa.
Mittaritaksi kentälle oli 34 ringittiä plus yhdeksän ringitin lentokenttälisä, kympin verran siis neljältä. Sopuhinta aamutuimaan busseilun sijaan. Oltiin tehty AirAsian lähtöselvitys netissä ja bag drop -tiskillä ne tulosti boarding passit.
Sitten turvatarkastuksen läpi lähtöportille, ihanan simppeleitä nää maan sisäset lennot. Ensimmäinen lento meni niin nopeesti, että olin melkein kiukkunen, kun mut herätettiin niin pian. Meillä oli neljän tunnin vaihto Kuala Lumpurin kentällä. Sekin meni suht vikkelään, kun vaan päästiin turvatarkastuksista läpi. Jälleen kerran paikalliset teki niistä hitaita. Edessä 20 käsimatkatavaraa menossa läpi ja jokaisesta pitää virkailijan kaivaa vesipullo esiin.
Seuraavakin lento meni sutjakkaasti. Krabin kentällä passintarkastukset sujus myös kovin ripeetä ja oltiin äkkiä laukkuhihnan kautta ulkona. Vaihdettiin ringitit bahteiksi jo kentällä, vaikka kurssi varmaan oli huono. Neljän hengen lentokenttätaksi maksoi 600 bahtia eli 150 b (vajaa 4e) per nenä. Bussi olis ollu 150 bahtia yhdeltä. Taksi tuli Krabin Ao Nangille vajaan tunnin.
Oltiin etukäteen varattu Babaji MDF -hostellista neljä punkkaa. Hostelli sijaitsee pari kilometriä Ao Nangin rannalta ylöspäin, reppureissaajien suosiossa olevaa Slumber Partya vastapäätä. Meijän hostelli on suht siisti, mutta ylihinnoteltu. Koska oltiin varattu booking.comista, meidän yöhinta nokkaa kohden on 425 bahtia eli 10 euroo. Siihen nähden paikka ei tarjoo mitään. Walk in -hinta asiakkaille on 350 bahtia. Taolla, jossa on saarihinnoittelu, majotuttiin helposti 250-300 bahtia.
Tänään menikin vähän huuruun, kun hostellin omistaja kysyi meiltä, kuinka nukuttiin ja onko hostellista hyvää sanottavaa. Vastasin totuudenmukaisesti, että ei hostellissa itsessään mitään vikaa, mutta meijän mielestä ylihinnoteltu. Hän rupes opettaan mua, kuinka on meidän syy, että varattiin booking.comin kautta eikä laitettu hänelle suoraan sähköpostia. Hän myös sanoi, että booking.com päättää hintansa itse, mutta näin se ei todellakaan mee. Kyllä yrittäjä itse päättää hintansa, mutta tietty siihen hintaan usein lisäävät sen 20 prosentin bookingin korvauksen. No, selitin herralle, että oon neljän kuukauden aikana varaillut niin paljon majotuksia paikan päällä ja etukäteen, että tiedän, ettei se paikan päällä -hinta useinkaan ole edullisempi. Kerroin myös, että varattiin majotus etukäteen, koska meitä on neljä ja halutaan samaan paikkaan. Joulun ja uudenvuoden pyhät on kuitenkin useimmiten täyteen buukattu. Ei todella haluta ottaa riskiä, että joudutaan majottuun eri paikkoihin. No, tää nyt oli meidän tyhmien ihmisten syy, kun mennään ikinä mitään varaussivustoja käyttämään, kun hänellä on kyllä aina 10-15 punkkaa odottamassa walk in -asiakkaita. Ihan vinkkinä sitten, kun joskus satutte täyteen ahdetulle Krabille niin kyllä tässä hostellista löytyy aina vapaata. Totta kai me tullessamme tiedettiin hinta, mutta kuhan kerroin, kun mielipidettä kysytään. Munst myös 350b on tästä liikaa, lähempänä rantaa saa samaan hintaan.
Illalla lähdettiin syömään ja mentiin ensimmäiseen raflaan, mikä tarjos mitä haluttiin. Istuttiin pöytään ja kuultiin, että se on muslimien omistama eli Changit jäi juomatta. Muut sai sieltä ruokansa, mutta mä en. Yritin lopulta tilata fried ricen ananaksella, mutta ilman kanaa. Se oli ilmeisesti liian vaikee valmistaa. Noi söi ja mentiin seuraavaan raflaan. Cheap cheap -rafla osottautukin hyväksi eikä ollut mikään muslimipaikka niin tarjosivat bisseekin.
Käppäiltiin alas rantaan ja otettiin sitten mopotuktuk ylös, koska Kaisa ei ollut semmosta kokenut. Pikkusen mopon kyydissä neljä aikuisen kokosta ihmistä ja kuski (nää ei oo aikuisen kokosia). Ajatus oli vähän kuumottava, mutta hyvin päästiin perille. Ao Nangin rannan alueella tuktuk maksaa 30 bahtia listan mulaan, mutta nää saattaa yrittää siinäkin kyllä kiskoa.
Ao Nang on aika paljon vilkastunut ja levinnyt tänne ylämäkeen kahden vuoden aikana. Myös Ao Nangin rantakatu on jatkunut eteenpäin ja elävöitynyt. Mäkeen on rakennettu ainakin kolme luksusresorttia. Myös suomalaisia on pilvin pimein. Huomaa, että tää on suomalaisten pakettimatkakohde. Joka tapauksessa, mun mielestä tää on viihtysä paikka, vaikka Ao Nangin ranta on kamala. Se on melko roskainen ja vesi on aamulla ja päivällä melko korkealla. Rannan molemmat päät on myös pitkähäntäveneidennkansoittamia. Tästä on kuutenkin äärettömän helppo mennä ihanille (joskaan ei vähän kansotetuille) pikkurannoille.
Tää on Thaimaan kauneimpia paikkoja, mitä oon nähnyt. Rakastan noita saaria ja rantoja, joihin mentiin kaks vuottakin sitten joka päivä. Tänään käytiin aamupalalla paikassa, jonka nimeä muista. Se on matkalla tästä rannalle ja oli joku Palace. Osottautui hyväks paiks ja American ja Continental breakfastit oli hintaansa nähden isoja ja hyviä. Sen jälkeen käveltiin alas rantaan ja otettiin pitkähäntävene Phra Nangin rantaan.
Molemmissa päissä Ao Nangin rantaa on pitkähäntävenekyytejä myyvät kojut. Tässä päässä rantaa on N-kirjaimella ja numerolla merkatut paatit ja sinipaitaset kuskit. Nopparat Tharan puoleisessa päädyssä on A-kirjaimella merkatut ja vihreepaitaiset kuskit. Edes takaisin kyydit lähirannoille oli edelleen 200 Bahtia ja kauemmas saarille (Chicken, Poda jne., noin 25 minuutin matka) oli 300 bahtista ylöspäin.
Rannassa toiminta on hopihopi-mentaliteetilla eli mahdollisimman paljon asiakkaita edes takaisin, tietty. Pitkähäntäveneeseen meneminen ei aina oo helpoimmasta päästä ja kyydissä voi kastua eli tärkeet tavarat ainakin kannattaa laittaa vedenkestävään pussiin. Suosittelen aurinkolaseja, koska silmiin roiskuva suolavesi ei oo kiva. Siitäkin huolimatta long tail boat ja tultuk on munst ehkä kivoimmat matkustusmuodot ikinä.
Phra Nang oli yhtä kaunis kuin ennenkin. Täällä nää jylhät karstikivivuoret kaikkialla maisemassa on niin upeita. Kirsi muisti jostain lukeneensa, että 80 prosenttia Thaimaan postikorttikuvista on otettu Krabin alueelta. Kertoo paljon enkä ihmettele yhtään. Täällä kuvissa onnistuu tälläsellä sysipaskalla iPhone kutosellakin. :D
Viimeks mentiin näille rannoille aina kahdeksan ja kymmenen välillä, jolloin sainpari tuntia viettää rauhallisesti ennen turistimassoja. Nyt oltiin liikkeellä vasta puolen päivän jälkeen, joten mentiin siihen ryysikseen. Pitkähäntäveneet kulkee aamukahdeksasta iltakuuteen. Auringonlaskun saa varmasti rauhassa katsoa, jos on liikkeellä vaikka melomalla.
Joka tapauksessa, muistan hyvin, miksi rakastuin Krabiin kaks vuotta sitten. Täällä on helppo olla. Kaikki tarvittava on lähellä, hintataso on suhteellisen edullinen, etenkin, kun nousee vähän ylemmäs Ao Nangilta. Esimerkiks flipflopit lähtöhinnaltaan maksoi lähellä meidän hostellia 80 bahtia ja alempana 180-250 bahtia. Pesula maksaa hotellin lähellä 30 bahtia ja alempana 40-60 bahtia. Matka ei kuitenkaan täältäkään oo mahdoton kävellä.
Sit ne flipflopit... Mut kovalla painostuksella ja uhkailulla saatiin ostaan uudet Fipperit 80 bahtilla eli kahdella eurolla. Toki en niitä käytä, mutta nyt mulla on ne. Ihan sen pahimman varalle (eli että Kirsi polttaa roviolla mun tossut, koska häpee niitä). Jesarikaan ei enää pysy niissä ja kantapäästäkin näkee jo läpi, mutta uskolliset ystävät tulee silti mukana joka kilometrin (Indonesia-Turkki-Espanja-Espanja-Thaimaa-Kambodza-Vietnam-Laos-Thaimaa-Malesia-Thaimaa). Hahahah.
Nyt otetaan pikkulepi ja mennään kierteleen Ao Nangia illaksi. Kiva päivä, kiva Krabi! <3
