Vesiputouksia ja taivaskärryjä

Tehtävä suoritettu. Tänään meillä soitti kello aamulla (!!!) ja oltiin jo ennen kymmentä aamupalalla. Historiallista. Käytiin Breakfast Barissa, jonka avautumista on koko täällä olo odotettu, koska rafla näytti niin symppikseltä. Nyt se on vihdoin auennut. Totuus oli, että yhtä herraa lukuunottamatta asiakaspalvelu pissi ja ruoka oli kallista, vaikkakin hyvää. Nyt voi taas palata tuttuun ja turvalliseen BBQ-mestaan (Cenangin pääkadulla joku D'Khas). Paikka on halpa ja ruoka hyvää, vaikkakin asiakaspalvelu on hidasta ja organisoimatonta.

Otettiin taxi standilta taksi päiväks. Täällä on taksihinnat listattu ja neljä tuntia oli 120 ringittiä neljältä hengeltä. Ylimenevä tunti oli 25 ringittiä. Täällä on muutenkin taksihinnat listalta, esim. Cenangilta Kuahin satamaan 30 ringittiä. Lähdettiin ensin saaren toiselle puolelle vesiputoukselle.

Air Tenjun Temuru sijaitsi noin puolen tunnin matkan päässä Cenangilta. Täällä ei olla vielä keksitty keksitty näillä luonnon elementeillä rahastamista, kuten esim. Thaimaassa, Vietnamissa ja Laosissa. Ollaan netistä nähty upeita kuvia kolmenkymmenen metrin korkeudelta, kallion seinämää vyöryvästä vedestä, mutta taksikuski sanoi, että ne on otettu kesän sadekaudella. Vesiputous on joskus tähän  aikaan kuulemma kuiva, mutta nyt vesi virtas.

Paikalla oli jonkun verran paikallisia viettämässä piknikkiä, mutta muuta turisteja ei ollut. Putoukselle oli lyhyt kävelymatka, osittain aika jyrkkää porrasta. Putoukselle olis päässyt uimaan, mutta skipattiin se. Etenkään Luang Prabangin putouksiin nähden tää ei ollut kummoinen, mutta mun mielestä silti edelleen katsastamisen arvonen. Vesi valuu upeesti kallioo vasten.

Putouksilla tuli muutama apina vastaan. Alla kuva:

Eiku

 

Haha, olipa hauska. No, apinalauma siirtyi seuraavaks Langkawin Cable carille. Mun edelliset kokemukset köysihisseistä on kesältä Gibraltarilta ja Benalmadenasta. Tykkään niistä hulluna, mutta mun seurue kärsii ehkä terveestä pikkupelista niitä kohtaan. Onneks sain ne silti mukaani, koska maisemat oli aika huikeet.

SkyCabin ympärille on rakennettu hullu kompleksi. Omanlaisensa huvipuisto, joka vaatii kyllä lapsiperheiden rahapussilta. Paikalla on sähköautoja, polkuveneitä, kalojen ruokintaa, flying foxia, hotelli, rafloja, 6D-elokuvateatteri ja sen semmosta pientä. Me ei keskitytty muuhun. Alueelle on siis vapaa pääsy, mutta edes vessaa et käytä ilmaseks.

Meitä kiinnosti alueella vaan SkyCab ja SkyBridge. SkyCab on siis köysihissi, joka menee vuoren päälle 730 metrin korkeuteen. Tavallinen lippu hissiin maksoi 35 ringittiä eli noin 8 euroa. Ryysis oli kuitenkin käsittämätön ja tavallinen lippujono jo pelkästään oli käsittämätön. Oltais saatu meijän aika ylös kuuden tunnin päähän, joten päätettiin ottaa 10 euroa kalliimpi express tiketti.

Express tiketti todellakin maksaa itsensä takaisin näin paikallisten loma-aikana. Cable car pysähtyi ensin välitasanteelle, josta jo oli huikeet näkymät. Siellä kumminkin joutui express lipuillakin jonkin aikaa odottamaan kärryä ylös, koska osa  meni suoraan ylös eli careja oli vähemmän käytössä kuin alhaalla. Siellä oli melkonen jono tavallisella linella, mutta kalleemmalla lipulla päästiin jonojen ohi. Saatiin vielä hyvällä tuurilla lasipohjahissi.

Ylhäällä oli kaks näköalatasannetta ja SkyBridge, joka on kahden vuorenhuipun väliin rakennettu silta. Sinne sisäänpääsy oli viis ringittiä ja 10 minuutin maastokävelyä ees taas tai vaihtoehtosesti 15 ringitin hissikyyti. Oltiin niin ärtyneitä ja väsyneitä paikallisten turistien seassa poukkoilusta, että todettiin nähneemme ne maisemat jo näköalatasanteilla (jotka on korkeimmalla kohdalla) ja lähdettiin alas päin.

Oon aina reissatessa sillä mielellä, että meen joidenkin toisten ihmisten kotimaahan, jossa kunnioitan niitä ja niiden tapoja. Malesia on kuitenkin ensimmäinen Aasian maa, jossa tää on vaikeeta. En ymmärrä, miten epäkohteliaita (ainakin meitä turisteja kohtaan) nää voi olla. Joka paikassa, kaupan kassalla, vessajonossa jne. nää ottaa oikeudekseen etuilla eikä myöskään asiakaspalvelijoilla oo minkäänlaista velvotetta palvella asiakkaita saapumisjärjestyksessä. Nää voi myös kadulla  kävellä vaikka sun yli, jos et heitä väistä. Nää voi myös vallottaa portaat istumapaikoiksi niin, että saat hypätä yli. Jos joku tuntee mun hermoja yhtään niin kyllä siinä suomalaiset perkeleet aina sillon tällön lentelee. Toivottavasti en enää ikinä kuule Malesiasta käytettävän käsitettä hymyjen maa. Toki täällä poikkeuksiakin on, mutta ne todellakin on poikkeuksia ja vieläpä aika usein kotoisin jostain muualta kuin täältä.

Asiaan palatakseni, SkyCab oli kokemisen arvoinen ja 18 euron hinta oli kuitenkin samaa luokkaa kuin Euroopassa kaikkialla, joissa oon käynyt. Maisemat oli upeet ja varsinkin, kun päivä oli kirkas. Cable carista näki myös Seven Wells eli Telaga Tujuh -vesiputouksen, johon mentiin viimeiseksi. Putous sijaitsee kilometrin päässä SkyCabilta.

Putous on yli 90 metriä ja Seven wells -nimi tulee sen altaista matkanvarrella. Meillä ei ollut aikaa kuin poiketa siihen alimmalle altaalle, johon oli lyhyehkö porraskävely. Vesiputous laski kivasti kallioon ja siellä oli muutama paikka, jossa pystyi uida. Alueella oli jälleen jonkin verran piknikporukoita, mutta kyllä mäkin tommosessa paikassa retkeilisin! Vesi oli kirkasta ja viileetä, muutamssa kohdassa oli niin syvää, että pystyi hyppään.

Illalla käytiin jälleen herkuttelemassa The Pizza Maker -raflassa ja neljä taivaallista pitsaa jälleen! Saisimpa ton mestan Suomen Turkuun!