Lomprayahin katamaraani meni ensin tunnin Koh Phanganille, jossa odotettiin kaatosateen keskellä tunti uutta katamaraania Samuille ja siitä puoltoista tuntia Surat Thaniin. Katamaraanit oli samanlaisia kuin ennenkin, mutta matka huomattavasti smoothimpi kuin edellinen, vaikka merenkäynnistä varoiteltiin.
Mentiin pari tuntia satamasta lentokentälle, älkää kysykö, miksei jääty keskustaan. Lentokentältä Surat Thanin keskusta-alueelle (esim. bussiasemalle) on alta puolen tunnin matka. Katottiin booking.comista joku mesta, mikä on lähellä lentokenttää. Hinta-matka-suhteelta halvin oli Room @ Surat. Lähdettiin ettiin taxistandia lentokentältä eikä löydetty, joten laiskana päädyttiin "limusiinikyytiin". Tarkotan niitä "luksustakseja" (yleensä nimi joku airport limousine, vaikka ihan perus henkilöautoista kyse), jotka on kytiksessä aina heti lentokentältä ulos astuttaessa. Yleensä taksitolpalle saa kävellä jonkun matkaa lentokentillä. Nää pyysi nyt kyydistä 500 bahtia yhteensä eli todella ylihintaa, mutta laiskana marmattaen istuttiin kyytiin. Siellä oli myös jotain vanhoja romuautoja, joilla olis vanhat äijät kuskannu samaan 500 Bahtin hintaan. Tarkkana.
Room @ Surat oli bookingissa 400 bahtia per yö kolmen hengen huoneessa. Ei varattu vaan mentiin paikan päälle, jolloin ne pyysi 600 bahtia. Hinta laski samaan 400 bahtiin, kun sanottiin, että varataan sitten booking.comista. Huone oli basic kolme sänkyä ja kaks fania, pesuhuoneet oli yhteisiä kahden muun huoneen kanssa. Vessa oli kyykkyvessa, mikä aiheutti tän porukan toiselle tottumattomalle neidille päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin. Suihkussa oli kerrankin paineet kohdallaan eikä jäänyt shampoot päänahkaan. Wifi toimi ja huoneet oli siistit. Kelpo yhden yön pysäkki siis.
Sen verran illalla käytiin, että käveltiin hotellin edessä olevan food marketin läpi "paikalliseen pikaruokalaan", jossa merkkasit listalle kappalemäärän, mitä pöytäseurue tilaa, ruoka pöytään, maksu ja ulos. Ruoka oli hyvää ja halpaa. Kahdet annokset riisiä ja kanaa, yks annos ranskalaisia ja kalaa, valkosipulileipää ja kolme limsaa maksoi yhteensä 3,5 euroa.
Nukuttiin reippaat 12 tunnin yöunet ja pakattiin rinkat lentoo varten. Lähdettiin etsimään aamupalapaikkaa (sateessa), mutta mitään omeletti+sandwich-settiä tästä kaupungista ei niin vaan löytyny. Niin kuin ei muita länkkyjä tai englannin kieltäkään. Surat Thani on siis Surat Thanin provinssin pääkaupunki ja keskittynyt lähinnä olemaan porttina liikkuville matkustajille ja tavaroille.
Lopulta päädyttiin paikalliseen murkinapaikkaan, jossa kananuudelikeitto, nuudelit kasviksilla ja kana ja riisi, kaks kahvia ja vesi maksoi yhteensä kolme euroa. Huomaa hyvin hintaerot saarilla ja mantereella. Ruvettiin kyseleen taksia, kun haluttiin mahdollisimman näppärästi kentälle ja tiedettiin, että täällä on jonkin verran mittaritakseja. Tiedettiin myös, että firmalla nimeltä Phantip on 100 bahtia per nekku bussikyytejä lentokentälle, mutta ei jaksettu selvittää asiaa enempää. Kävi kuitenkin niin, että bussi lähti ihan meijän raflan vietestä, joten hypättiin kyytiin. Eli en vieläkään tiedä, mitä mittaritaksi kentälle maksaisi.
Me ollaan ostettu netistä AirAsian lennot Surat Thanin kentältä Kuala Lumpuriin. Lennot ja rinkat yhteensä kustansi jonkun 40 euroa per nenä. Lento kestää pari tuntia. Surat Thanin lentokenttä on pieni ja simppeli, lentokenttähinnat kahviloissa ja muissa yllättävän edulliset. Toivotaan kovasti, että tää sateinen Thaimaa vaihtuu aurinkoiseen Kuala Lumpurin kaupunkielämään!
Vielä Koh Tao summasummarum: vietettiin siellä kolme viikkoa, Phanganin stay lukuunottamatta. Lotuksen Mountainviewsta ei löydy mitään huonoo sanottavaa niin kuin ei Lotuksen aiemmastakaan huoneesta syyskuussa. Mountainviewn respan herra oli ehkä parasta majapaikassa. Niin rento vanha herra. Saari on edelleen aivan sairaan ihana ja tuun palaamaan sinne vielä monta monta kertaa. Nyt oli vaan viimenen viikko tosi sateista ja sillon saarella ei kyllä juurkaan tekemistä oo, varsinkaan, jos ei sukella. Siellä on myös tosi huonosti esim. rentoja rafloja, joissa hengailla sateensuojassa (kaipaan Vang Viengin Friends-rafloja niin). Myös iltamenot alko ton kolmen viikon aikana vähitellen kyllästyttään. Eli on aika vaihtaa paikkaa ja ennen kaikkea maata!
Malesian pysäkki on sen enempiä suunnittelematta. Kirsi lentää sinne keskiviikkona ja ollaan muutama yö Kuala Lumpurissa. Malesia on mun reissun viides maa, kahdeksas maa koko tänä vuonna. Uusi kieli, uusi valuutta, uudet ruuat, uudet oluet... Maan vaihdot on ehdottomasti mun lempparikohtia tällä reissulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti