Arauhun menevän junan pääteasema on Thaimaan Hat Yai ja juna on kotoisasti Intercity-nimellä screenillä. Juna lähti yhden aikaan, aikataulun mukaisesti olis ollut 00:30. Meillä oli tosiaan kaks alapetiä ja kaks yläpetiä bookattuna vaunusta 2X.
Juna oli samanlainen kuin Thaimaan yöjunat eli vaunun molemmin syrjin kerrospedit käännetty istuimista ja pedattu puhtaat valkeat lakanat. Edes 169 senttinen neiti ei itteään niissä suorista, mutta on tää kivampaa kuin yhdeksän tunnin istuminen. Kun kerran vaihtoehtoja oli.
Meille tuli toinen reissaaja tyttöystävänsä kanssa sanomaan, että junaan on tulossa muutama epäilyttävän näkönen paikallinen ja käski pitää tavarat lähellään. Totta kai ollaan omallakin järjellä osattu
ajatella näin ja muutenkin alituiseen pidetään arvokamat lähellä, mutta kyllä näillä väsyneillä aivoilla saatiin melkoset pelot villiinnytettyä nelikkoon. Lopulta kukin paino päänsä tyynynä olevaan rinkkaan huvittunein mielin turvasanasta lihapulla.
ajatella näin ja muutenkin alituiseen pidetään arvokamat lähellä, mutta kyllä näillä väsyneillä aivoilla saatiin melkoset pelot villiinnytettyä nelikkoon. Lopulta kukin paino päänsä tyynynä olevaan rinkkaan huvittunein mielin turvasanasta lihapulla.
Junamatka meni kaikilla enemmän tai vähemmän nukkuessa. Olin nohevana neitinä laittanut herätyskellon soimaan, jotta näkisin auringonnousun, mutta näillä unenlahjoilla ei tyhjänpäiten heräillä. Vaikka nukuinkin niin kyllä se semmosta koiranunta on, kun koko ajan on semmonen olo, että ollaan perillä. Junan henkilökunnalla oli matkustajista lista samanlailla kuin Thaimaassa ja ne kiersi kertomassa, koska oli oma pysäkki. Juna pysähteli muutenkin koko ajan, millon väisti toista junaa, millon asemalle...
Kaikesta huolimatta oltiin aikataulussa Araun asemalla eli kello 09:45. Katoin netistä, että Kuala Perliksen satamasta menee halvimmat ferryt Langkawille (www.langkawiferryline.com). Seuraava meni aikataulun mulaan 10:45 ja sitten 12:00. Haluttiin kiireesti ehtiä siihen, joten bussin sijaan hypättiin juna-aseman ulkopuolella taksijonosta taksiin. Näillä väsyneillä aivoilla ei keksitty edes kysyä hintaa ennen kuin istuttiin autoon. Näillä takseilla ei edes ole mittaria, että tinkivaraa varmaan löytyy. Me maksettiin yhteensä 30 ringittiä eli reilu kuus euroa vajan 30 kilometrin matkasta. Aamuliikenteessä satamaan tuli parissa kymmenessä minuutissa.
Kun päästiin terminaalin lippuluukulle, kuultiin, että kello 10:45 ferry, johon pyrittiin, oli täynnä. Meidän onneks matkustajamäärien takia oli tullu ekstravuoro kello 11:15. Jouduttiin siis odottaan vain puoli tuntia pidempään. Aikuisen lippu maksoi 18 ringittiä eli vajaan neljä euroa ja matka kesti noin tunnin. Liput pystyy myös ostaan netistä.
Kuala Perliksen ferryterminaalin vieressä on ruokapaikkoja, joissa ruuat oli seisova pöytä -tyyppisesti. Lisäks missään ei lukenut englantia eikä palvelu kovin sujuvaakaan ollut. Siinä kohtaa mä ainakin totesin, että tällä Subway-ruokavaliolla länkkärituristien pilaama lomasaari kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta. Annan itelleni luvan uskoa, että sieltä ainakin saa kunnon vegeruokaa (eikä esim. vegenuudeliannosta _kanalla_). Onneks kiireimmän aamupalan tarpeen täytti Rainbown suklaamyslipatukat, kiitti äiti!
Ferryterminaali oli täynnä paikallisia ja hälinä oli väsyneelle päälle ylivoimanen. Puolta tuntia ennen meitä alettiin lastaan ferryyn. Malesialaisilla näkyy olevan turistiin nähden etuajo-oikeus aina kaupan kassalla, lippuluukulla ferryjonossa. Sen lisäks nää on käsittämättömän hitaita. Okei, nyt väsymysärtymyksen piikkiin nää.
Botski keräs heti pisteet sillä, että rinkkoja ei tarvi luovuttaa mihinkään keulaan tms. Ne saa pitää itsellään. Oltiin laivassa etupäässä niin saatiin myös hyvät istumapaikat niin ei ollut niin ahdasta. Paatissa oli pelkkiä paikallisia ja älyttömän paljon lapsia.
Tunnin torkut laivassa ja ulos paatista. Langkawi näyttäytyi niin epäreppureissaajapaikkana kunnon satamarakennuksineen ja rakennelmineen. Otettiin tolpalta minivanitaksilta kyyti Cenang beachille 30 ringttillä. Sen verran oltiin tutkittu, että Cenangin alueella olis eniten meijän tyyppistä seutua ja majapaikkaa. Kun lähdettiin satamasta ajeleen kohti Cenangia, nähtiin vaan isoja hotelleja kaupparyleiä. Cenangilla meininki alko olla jo ihan eri.
Löydettiin Sweet Inn -guesthousesta kahden hengen huoneet hintaan 90 ringittiä per yö. Wifi, lämmin suihku ja ilmastointi kuuluu kauppaan. Rantaan on 50 metrin matka, laundry ja raflat on likellä. Saa nähdä kummonen on yöpaikkana!
Nyt suihkuun, päiväunille ja jos sitten löydettäs vähän jotain rientoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti