Ihana, ihana George Town!

Pulau Pinang eli Penang on 1,5 miljoonan asukkaan saari Malesian länsirannikolla. Tää on Malesian osavaltio ja George Town, UNESCOn maailmanperintökohde, on tän pääkaupunki. Tää kaupunki on aivan erilainen kuin mikään mun näkemä city Aasiassa! Nää valmistaa täällä myös parhaat malesialaiset suklaat ja kahvit, ne on tietty mulle tärkeimmät!

Varattiin etukäteen neljä punkkaa Hutton Mansion Heritel -hostellista hintaan neljä euroa per nenu sisältäen aamupalan. Meillä ei majoituksen suhteen juuri ollut vaatimuksia, koska yhdeksän aikaan aamulla lähdetään lentokenttää kohti. Hostellin omistaja on kuitenkin erittäin avulias ja ystävällinen, näitä paikalliskontakteja on kaivattukin! Majapaikka on kunnon backpacker-mesta ja melko symppis. Siisteys ei ehkä ihan parasta luokkaa, mutta pedit on omat boksit, joissa valo ja pistorasia. Netti toimii myös dormeissa. What else you need?

Hostellin omistaja vinkkas meille New World -keskuksesta muutaman sadan metrin päässä hostellilta. Siellä oli paljon paikallista ruokaa tarjoavia kojua. Söin vege fried ricen eurolla ja ison mangomehun reilulla puolella eurolla. Kirsi, Kaisa ja Markus osti fried ricen päälle kahdeksalla ringitillä (vajaa kaks egee) satay -tikkuja. Kaikille maistus hyvin ja mäkin olin positiivisesti yllättynyt. Etenkin mehumyyjä oli valloittava. Vanha, tosi lyhyt malesialainen leidi, joka antoi mun maistaa kaikkia hedelmiä, koska on kyllästynyt, että turistit aina ottaa samoja makuja. Lopulta hän kuitenkin kaikista star fruiteista ja guavista huolimatta suositteli mulle tuttua ja turvallista mangomehua. Otin sen ja nam.

Sen jälkeen käytiin hostellin omistajalta kysymässä vinkkejä meidän ainoon päivän viettämiseen. Täällä on luonnonsuojelualueella kaunis ranta, mutta sinne oli neljän aikaan myöhästä mennä. Penang Hill taas on melkein 900 metrin korkeudella sijaitseva näköalatasanne. Jos ei jaksa kävellä sinne (ei varmasti helppoa näillä lämpötiloilla, tänään +41), vaihtoehto on funicula eli semmonen raiteilla menevä koppi. Hinta edestakas ulkomaalaiselta oli 30 ringittiä, pikalinjaa 60 ringittiä (paikallinen menee puolella hinnalla). Oltais haluttu sinne auringonlaskulla, jolloin pikalippu olis varmasti ollut ainoa vaihtoehto. Sieltä on parhaat näkymät yli kaupungin, mutta skipattiin se ajanpuutteen ja kovan hinnan takia. Oltais myös haluttu kiertää kaupunkia hop on hop off -bussilla, koska ei olla semmosessa ikinä oltu ja oltais haluttu olla kunnon turisteja. Idea siis on, että vuorokauden (tai kahden) lipulla voit kulkee kylää ympäri. Bussit kiertää non stoppina nähtävyyksien välillä. Voit hypätä pois pysäkeillä ja sitten taas takaisin. Bussit menee täällä kahta reittiä, pidempää rannan kautta ja lyhyempää keskustassa. Hinta on 42 ringittiä vuorokausi eli noin 10 euroa. Oltiin kuitenkin niin myöhään liikkeellä, että oltais ehditty ajella vaan muutama tunti.

Päädyttiin sitten kierteleen tätä kaupunkia jalkasin. Hutton Streetilla sijaitsevalta hostellilta ei ollut pitkä matka keskustaan. Tää on sairaan viehättävä kaupunki. Rakennukset on siistejä, kujat suloisia, mutta kaikista isoimman ylistyksen saa katutaide. Kannattaa napata jostain Marking George Town -ilmaiskartta, jossa on kaupungin katutaiteet ja niiden nimet merkattu karttaan. Mun mielestä kivoimmat sijottui Lebuh Armenianille eli Armenian Streetille. Katu on myös itsessään rakastettava ja siellä on hurmaavia kauppoja, joissa on myynnissä matkamuistoja laidasta laitaan.

Tää oli mun lemppari, Kids on Bicycle

Ja tää, Old Motorcycle

Ja tää, Kandar

Katutaide on 2009 lähtenyt takorautasista töistä, jotka on tehty kuvaan ihmisten ääntä. Täällä järjestettiin kilpailu, jossa pyydettiin ideoita taiteeseen julkisille paikoille. Ensin tuli nää 52 humoristista takorautatyötä, myöhemmin Ernest Zacharevic teki maalauksensa kaduille malleinaan paikallisia. Kuuluisin on ehkä just tuo Kids on Bicycle. Ihan jokaista me ei kierretty, ja jotkut, joita oon netistä nähnyt, on jo tuhoutunut.

Cultural Girls

Bruce Lee

Lion Dance

Cats and humans happily living together

Roti Benggali

Procession

Main Street 

Sit vielä läjä muita:

Käytiin myös maailman söpöimmässä kahvilassa jäätelöllä ja kaffella meidän city tourin aluks. Ceylon Cafe sijaitsee tällä Hutton Streetilla, jossa meidän majapaikkakin.

Täällä on muutenkin paljon viihtyisiä ja houkuttelevia kahviloita. Käytiin juomassa yhdet kylmät Little Indian liepeillä sijaitsevassa Kaffe Kingissä. Ihana, mutta kallis paikka. Joskin meidän pääagenda tais olla päivittää kuvat Snapchattiin, ettei ehdi katoomaan, haha.

Keskusta-alue on kaikki kävellen saavutettavissa, joskin täällä myös näytti modernit bussit suhaavan. Meillä meni Armenian Streetin ja Little Indian välisen alueen koluumiseen pari tuntia, mutta katutaiteen ja pikkumyymälöiden kanssa saa varmasti kulutettua niin paljon aikaa kuin löytyy.

Illalla käytiin vielä hostellin omistajan suosituksesta iltakuuden jälkeen Lebuh Kimberley -kadulle leviävillä ruokakojuilla syömässä. Siellä oli tosiaan muovituoliraflaa ja myyntikärryä joka makuun. Napattiin kärrystä char koay kak -annokset. Ei tiedetty, mitä se on, näytti  perunalta eikä sisältäny lihaa. Paistettiin itujen, kananmunan ja chilin kanssa. 3/4 tykkäs. Myöhemmin saatiin selville, että perunan sijasta kyse oli jostain maidosta valmistetusta... Matkalta otettiin vielä iltapalaks hyvät nuudeliannokset ja kevätrullia.

Penang oli täydellinen viimeinen kohde Malesiassa. Ollaan saatu uusia ja hyviä makuelämyksiä, aivan erilainen kaupunkikokemus ja tavattu mukavia paikallisia. Tänne aion todellakin tulla joskus ajan kanssa takaisin, nyt näin ihan pienen osan tätä saarta. 

Oli niin hyvä päivä! Nyt sikeet yöunet pikkusviiteissämme ja aamulla nenu kohti kotia, no, Thaimaata, eli melki, ku kotti menis! Terkkui!