Koh Phangan - Koh Tao

Ollaan vietetty neljä päivää Phanganilla, joista kaks pidettiin vähän sadetta ja kaks on vietetty Infinityn "rantaklubilla", jossa saa loikoilla altaalla, mikäli ostaa raflan (kalliita) juomia ja ruokia. Paikka on tosi siisti ja viihtyisä, henkilökunta (omistaja mukaan lukematta) on tosi mukavaa. Se on lähellä meidän hotellia ja se ranta taas ei ollut kovin miellyttävä niin tuolla oli hyvä olla. Ranta on pitkä, mutta todellakin luonnontilassa eli ei kovin siisti eikä viihtyisä (skopalla unelmarantoja löytyis kyllä).

Eilen illalla oltiin aikeissa lähteä Thog Salan kylään ostoksille, kun satamasta tultaessa nähtiin siellä paljon kojuja. Saatiin hostellin henkilökunnalta sinne kyyti, mikä oli tosi kiva. Pysättiin Big C:ssä ja oikeeseen markettiin pääseminen saa sukat pyöriin jaloissa. Paikallisia Prismoja saati S-marketteja ei paljon näy. 7/11 valikoimat on kovin supeet mitä tulee esim. pesuaineisiin jne. Big C:n pihassa oli pienet markkinat, joissa oli tarjolla ruokaa ja vaatteita.

Käveltiin siitä melkein satamaan ja todettiin, että kaikki, mitä oli myynnissä, oli melko kulahtanutta ja last season -settiä. Löydettiin samalla jotkut ruokamarkkinat, joilta vihdoinkin saatiin sopuhintaista kunnon jäätelöö! 60 bahtia kaks palloo!

Me ei paljon Phangania nähty. Saarella saa skopan vuokrattua vuorokaudeks keskimäärin hintaan 250 bahtia. Sillä pääsis näppärästi kierteleen saarta. Päätien liikenne oli kyllä ihan hullua, mutta jos on skillssii ni kiertämään vaan. Kyllä mekin ens kerralla...

Saarella se Haad Rinin ranta, jolla full moon, half moon ja black moon partyt, pre partyt ja after partyt ja monet muut partyt vietetään, on saaren "reippureissaaja-aluetta". Siellä kuitenkin majoitus oli kalliimpaa. Bileitä saarella on joka päivä aina waterfall -hipoista lähtien. Myös päätien varrella Baan Taista Thong Salaan mennessä oli useita suht meneviä kapakoita.

Samalla alueella oli myös paljon edullisia muovituolirafloja, mutta myös ainakin meksikolainen ja joku saluunatyyppinen ravintola.

Neljä yötä Phanganilla oli meille tällä kertaa tarpeeks. Kaikki halus palata "kotiin" eli Taolle. Ostettiin hostellilta 500 Bahtin katamaraaniliput täks päivää Lomprayahilta. Hinta on paljon, koska Songsermilla pääsee sillä 350 Bahtilla. Nää hinnat on voimassa siis niin kojuissa kuin satamassakin. Ei haluttu enää matkustaa Songsermilla, vaikka mieluisa ei tääkään reissu ollut. Tällä kertaa kyse tosin oli merenkäynnistä ja edessä oksentavasta tytöstä. Oksensin hajun ja yökkimisen innoittamana kaiteen yli mereen ritirinnan kolmen muun kans. Onneks matka kesti vaan tunnin.

Taolle päästyä mulla oli niin huono oli, että otin 100 Bahtin taksin Saireelle. Nuori pari säästi ja käveli sen kolmen kilsan matkan. Mä heittäydyin säästökuurille ja otin 300 Bahtin dormipunkan Jizo's hostellista, jossa Ida, johon Bangkokissa tutustuttiin, majottuu myös. Tuntuu kovin kotosalta palata dormielämään, vaikken tätäkä olis uskonu sanovani. Markus ja Kaisa meni tien toiselle puolelle Sairee Sairee questhouseen kahden hengen huoneeseen.

Full moon party!

Koh Phangan on Siaminlahdella sijaitseva saari, Koh Taon ja Koh Samuin välissä. Tunnetuin reppureissaajien keskuudessa tää taitaa olla full moon partyista eli täydenkuunjuhlista, joissa kuukausittain kymmenettuhannet reissaajat kokoontuu hulluihin rantabileisiin.

Mekin tultiin tänne niiden takia tähän aikaan. Valmistauduttiin keskiviikkona niin kun suurin osa ja ostettiin fullari-paidat ja otettiin 100 bahtin taksi Haad Rinin kaupunkiin, rannalle, jossa bailut on. Alueella voit jälleen kerran päihtyä mistä ikinä haluat ja alue on täynnä viinabucketteja eri hintoihin myyviä kojuja. Sen lisäksi rannalla on kauppoja ja ravintoloita sekä snack-kojuja. Kaikkee, mitä kunnon bileisiin tarviit. Voit hyppiä valtavalla tulihyppynarulla, tanssia korkeilla tanssilavoilla tai vaikka pulahtaa pimeään mereen miesten valtavaan pisuaariin. Meno ei ollut niin hullua kuin kuvittelin, mutta paljon siellä oli ihmisiä, jotka oli vetänyt pari kolme annosta jotain liikaa.

Me viihdyttiin siellä reilu kuus tuntia, vaikka houkuttelevaa olis ollut nähdä jatkuuko bailut auringonnousuun asti. Tota rantaa sanotaakin auringonnousun rannaksi. Onneks keli oli kirkas ja täysikuu loisti upeesti. Alueella baarit sotti laidasta laitaan musiikkia ja dj:t tanssitti vellovaa ihmismassaa. Järki päässä ja alkoholin käyttö hallussa niin homma on ihan hauska kokemus, reppureissuklassikko.

Koh Tao - Koh Phangan

Sunnuntai meni aamupalan jälkeen kaavalla viiden tunnin päiväunet, ruokaa ja yöunille. Meijän alkuperänen suunnitelma oli lähtee Nan Yuangin saarelle Taon viereen. Saari on pieni pläntti, jossa on yks hotelli, ranta ja näköalapaikka. Sinne menopaluu taksiboatilla olis ollut 300 bahtia per nekku ja sisäänpääsy saarelle 100 bahtia. Lisäks kaikki aurinkotuolit yms. on maksullisia eikä esim. omaa vettä muovipullossa saanut viedä. Mietittiin sitten rahaa ja päätettiin, ettei ainakaan nyt lähdetä sinne.

Maanantaina vuokrattiin DD Hutilta kaks skootteria hintaan 150 bahtia per skopa per 12 tuntia. Herra piirsi paperille skootterin kuvaan olemassa olevat vauriot, me käytiin se vielä läpi ja annettiin yks passi pantiks. Lähdettiin kiertään saarta, vaikka ajoittain ropautteli vettä. Käytiin Love Koh Tao -view pontilla, Chalok Bayssa ja John Suwan -view pontilla. Tiet on paikoin tosi huonossa kunnossa ja mäkisiä, mutta rauhallisesti kun ajaa niin ei oo mitään ongelmaa. Jos mä selviän, selviää kaikki, hah.

Love Koh Tao -viewpointille pääsi skopalla ylös asti. Siellä on pieni kahvila ja nimi tulee varmaankin I love Koh Tao -kyltistä. Sinne ei myöskään ollu sisäänpääsymaksua toisin kuin John Suwan -viewpontille. Sinne maksoi 50 bahtia ja joutu suhteellisen jyrkän, mutga ei kovin pitkän pätkän kapuumaa metikössä. Paikka ei todellakaan oo korkeita paikkoja kammoaville, sillä ylhäällä kavuttiin kivien päälle tähyilemään. Hieno paikka Freedom -beachin kyljessä.  

Tänä aamuna herättiin aikasin ja aamupalan kautta otettiin suunnaks Koh Phangan. Oltiin ostettu liput rantakadun Sawasdee Travel -nimisestä matkatoimistosta. Hinta oli listahinta, joka näky muissakin paikoissa eli Songsermilla 350 bahtia per naama sisältäen kyydin satamaan. En tiedä, olisko jossain irronnut tinkaamalla edullisemmin. Lomprayahin vastaava maksoi viittäsataa bahtia.

Taksi haki meijät kello 8:55 hotellin lähellä olevan 7/11-myymälän edestä pääkadulta. Taas oli Hiluxin lava viimesen päälle täynnä ja kuskilla kova kiirus. Se jätti meijät Lomprayahin laiturin viereen, josta käveltiin rontti sata metriä Songsermin laiturille. Vaihdettiin satamassa liput matkalippuihin ja odoteltiin tunti. Uhkaava, mutta sairaan komee myrskypilvi vyöryi meidän ylle, mutta ropauttikin sitten vaan vähän vettä.

Laiturijärjestelyistä pisteet menee 10-0 Lomprayahille. Ennen kuin ferry on laiturissa, ne ottaa asiakkaat laiturille jonoon ja tarkistaa matkaliput. Sitten kun ferry on paikallaan ja tyhjentänyt laiturin toista puolta matkustajat ulos, voi uudet vaan kävellä sisään. Sen sijaan Songserm lastaa asiakkaansa osan ulos ja osan katokseen, marssittaa ferryssa olevat matkustajat ulos. Sen jälkeen laiturin päässä yks nainen rupee repiin matkalippuja. Sitten, kun kaikki ei osaa toimia jonossa niin kun nää nohevat suomalaiset niin ärräpäitähän siinä syntyy.

Päästiin joka tapauksessa kaikki laivaan, joka oli sekä alhaalta että ylhäältä täynnä. Sitten on vielä ne sankarit, jotka ottaa oikeudekseen ottaa täydessä paatissa 2-5 penkkiä itelleen. Merenkäynti oli aika kova ja aiheutti vähän pahaa oloa, mutta meni loppuviimeks hätäsesti. Laivasta poistuessa Songserm menetti kyllä pisteensä. Asiakkaille huudettiin ja huidottiin vaan meneen äkkiä laivasta ulos, laiva oli täysi eli laituri täytty äkkiä. Matkatavaroita ruvettiin usean ihmisen kautta heitteleen vaan laiturille ja yls sälleistä kiikkuu toinen jalka laivassa ja toinen laiturilla. Ihme, ettei mitään pudonnut jortaaniin. Laiturin päässä oli raivohullu työntekijä, joka huusi ja karjui niin kun eläin, kun asiakkaat yritti ottaa reppuja . Se heitteli täysiä rinkkoja ja matkalaukkuja ihmisiä päin ihan tahallaan.

Karmeeta touhua, no go Songserm.

No, saatiin kovia kokeneet rinkat ja käveltiin sataman uökopuolelle syömään. Otettiin kallis taksi hotellille. Täällä takseilla on kiinteet hinnat, vaikka pientä vaihtelua näky olevansa. Pääasiassa tästä Baan Tain alueelta, missä meidän majotus on, taksi maksaa kaikkiin paikkoihin, joihin päästävä, 100 bahtii per nenu. Hinnat oli alueesta riippuen 100-300 bahtia.

Meillä oli kolmen hengen huone ilmatoinnilla, wifillä ja omall pesuhuoneella varattu Rung Phangan Hostellilta. Vastassa oli heliumääninen thaiherra ja hänen apupoika-antero. Guest house on avattu viime vuonna ja paikat olikin uusia. Huoneen siivoukesta jouduttiin kyllä heti huomauttaan, koska siellä oli vanhoja roskia, jopa joku sheiveri vessassa jne. Herrat on töissä ilmeisesti kahdestaan ja huomautuksesta kyllä hoiti kaiken kuntoon. Hinta on 28e per huone per yö.

 

Beach life, island life

Tergguja aina niin ihanalta Koh Taolta! Päivät kuluu niin älytöntä vauhtia! Laskin, että oon ollut reissussa 83 päivää eli 12 viikkoa. En haluu mennä asioiden edelle, koska tuntuu, että aika menee liian nopeeta, mutta jouluun on enää 32 päivää. Ollaan kovasti koitettu miettiä, missä joulu vietetään, mutta ei tiedetä vielä. Edessä on ainakin Malesia ja Indonesia, joten aika näyttää. Jouluna ja uutenavuotena toki olis ehkä järkevää olla majoitusten kanssa ajoissa.

No, mutta Koh Tao on tarjonnut meille aurinkoa, biitsiä, bileitä ja hyvää ruokaa. Keskiviikkona biitsipäivän jälkeen lyötiin partyhatut päähän ja suunnattiin pub crawliin. Sen hinta on 400 bahtia enkä sanois, että on mitenkään sen rahan arvonen. Me pidetään parempia bileitä ite! Pub crawl eli suomalaisittain pubiryömintä koostui käynnistä kolmessa eri baarissa, joista yhdessä oli ladyboy show ja järkyttävän kalliit pakkomyyntioluet. Meillä oli hauska ilta ja tanssittiin rannalla aamukolmeen, mutta sen olis voinut tehdä ilman pub crawlin paitaakin. 

Torstaiaamuna vaihdettiin sitten majoituksia. Nuoripari lähti viettään vuosipäiväänsä ja oli kaks yötä (reppureissutasoon nähden) oikein hienossa Wind Beach Resortissa. Iso huone, komee kylpyhuone, kunnon suihku ja buffetaamupala oli noin 40 euroa per yö. Hotellissa oli uima-allas, mutta se oli päivisin sukelluskoulun valtaama. Rannalla oli kuitenkin kiva laveri, jolla pystyi ottaan aurinkoa ilman, että on joka paikka hiekassa. Siis jos haluaa vaihtelua rantahiekassa makaamiseen.

Mä olin edellisenä päivänä bookannut Good Times Beach -hostellista kuuden hengen dormista punkan kahdeks yöks. Hinta oli 400 bahtia yö eli halvimmasta päästä tällä saarella tällä hetkellä, vaikka mun mielestä onkin aika kallis. Mut hostelli oli ihan rannalla, kaupat ja raflat vieressä. Sijaitsee suurinpiirtein keskellä Saireeta. Henkilökunta hostellissa oli sairaan ihana, hostellin yhteydessä oli hyvää ruokaa (maailman parhaat falafelit ja hummukset!!!!) tarjoava ravintola ja The Rock -baari alakerrassa. Sijainnista johtuva meteli oli noin kahteen asti yöllä aika kova, mutta siitä kyllä moneen otteeseen huomautettiin varausvaiheessa. Kuulokkeet korvilla se ei haitannut. Good Times Adventuresilla on muuten paljon suomenkielistä henkilökuntaa ja ne tarjoo kaikkee kiipeilystä sukellukseen ja trapezitaiteiluun.

Torstaina satoi ruhtinaallisesti koko päivän, nukuin ja istuskelin kahviloissa. Illalla oltiin pelailemassa korttia hotellin raflassa dormissa olevien tyttöjen kanssa. Perjantaina oltiin rannalla ja illalla istuskeltiin neljä tuntia kattelemassa tulishowta Lotuksen rantaraflassa. Lepposia päiviä, mää tykkään!

Oli viikon jälkeen kivaa palata omaan rauhaansa ja hengailla eri tyyppien kanssa, vaikka mun reissuseura onkin kiva ja rakas. Nyt kun on ollut yksin, on oppinu arvostaan sitä itekseen oloo ja ennen kaikkea kaipaan sitä. En olis ikinä uskonut sanovani noin, hah. 

Lauantaina meillä oli Markuksen ja Kaisan kanssa aamupalatreffit Island-raflassa. Teemana etsiä sopuhintanen majoitus. Kateltiin kolmen hengen huoneita omaavia mestoja valmiiks booking.comista ja muualta, mutta hinnat oli törkeitä, joten ei lähdetty niihin edes kierteleen. Meijän onneks Island-raflan vierestä löytyi Island-hotelli. Saatiin kolmen hengen huone ilmastoinnilla 400 bahtia per nenu. Oli suht edullinen saaren hintatasoon nähden. Hotelli sijaitsee kans rantakadulla lähellä kaikkee. Wifi ei perimmäisessä huoneessa toimi kovin hyvin, mutta olivat valmiita vaihtaan huoneen.

Tavattiin joku päivä suomalainen jätkä, jonka kaveri soittelee täällä musiikkia. Lauantaina lähdettiin sit kuunteleen ja tanssiin Mae Haadin puolella Moov-mestassa oleviin bileisiin. Musiikki oli hyvää vaihtelua tälle joka paikassa soivalle Macarena-Lady Gaga-setille. Siellä meni reippasti yli kahteen ja kolmantena peräkkäisenä yönä yöunet oli luokkaa 4-5 tuntia. 

Ainiin, ennen bileitä käytiin El Toro -raflassa, koska mun teki mieli meksikolaista ruokaa. Söinkin viimesen päälle hyvän vegefajitaksen, nam nam nam. Markuksen pitsa ei ollut niin hyvä eikä kanafileekä niin erikoinen. Mut mua on nyt kyllä niin lykästänyt safkojen kanssa täällä!

Lyhyistä yöunista huolimatta lähdettiin Kaisan kanssa reippaana tai vähemmän reippaana kokeileen joogaa. Mentiin aamuyhdeksän tunnille Grounded -joogacenteriin. Tunnin hinta oli 250 bahtia ja paikka oli ihanan idyllinen keskellä luontoa. Meillä kävi hyvä tuuri, koska tunnilla ei ollut muita. Saatiin siis kunnon johdatus joogaan. Opettaja oli ranskalainen nuori nainen. Tunti oli hyvä startti päivään.

Sen jälkeen mentiin hotellia vastapäätä sijaitsevaan Blue Water -kahvilaan aamupalalle. Falafel sandwich home made leivällä oli niiiiiin hyvä ja sopivan mausteinen. Että taas onnistu valinta.

Koh Tao part 2

Ostettiin sunnuntaille bussi- ja lauttaliput Koh Taolle. Juna ja lautta olis maksanut noin 1200-1300 bahtia, Lomprayahin bussi ja lautta 1000 bahtia ja Songsermin bussi ja lautta 700 bahtia. Päädyttiin halvempaan. Mun aiempi kokemus Songsermista olikin paljon parempi kuin Lompparin.

Sunnuntaina meijät haettiin kuudelta illalla hotellilta, käveltiin "kahden minuutin" matka bussille, odotettiin bussissa ja lopulta puoli kahdeksan aikaan lähdettiin kohti Chumphonia. Bussi oli ilmastoitu, moderni kaksikerroksinen bussi, joka oli myös täynnä. Onneks mä sain takarivistä ikkunan viereisen paikan eikä mun vieressä istunut ketään. Oli jaloilla ja itellä tilaa. 

Nukuin sikeesti koko matkan, Markus ja Kaisa ei. Eli matkakokemukset on kahdenlaisia, haha. Mut siis kuski ajoi kovaa, mutta ei pelätä tarvinnut, ei tullut yöllistä rengasrikkoo ja bussissa oli vessa. Bussi noudatti yhden pysähdyksen taktiikkaa ja siellä stopilla oli kyllä niin tuputtavaa ja kallista myyntiä, että meinas väsymyksissä mennä huuruun. No, mutta kaiken kaikkiaan, hintansa arvonen bussimatka eikä laisinkaan huonoimmasta päästä kokemuksia.

Bussi jätti meidät kolmen jälkeen yöllä Songsermin laiturille, jossa oli niitten firman piste. Sieltä sai ostettua juotavaa, valmisnuudeleita ja sipsiä. Ruokakin olis saanut, mutta kokki oli lomalla. Mä vedin viltin pään yli ja torkuin siinä ulkona penkillä, kun koko muulla porukalla oli bileet. Kalja ei ollut kallista, 60 bahtia iso Chang.

Kuuden jälkeen päästiin siirtymään lauttaan, jossa jatkoin sikeitä uniani. Lautta lähti aikataulun mukasesti seitsemältä ja oli vähän puoli kymmenen aikan Koh Taon Songsermin laiturilla. Silloin mäkin piristysin. Ihan kun olis kotiin palannut.

Käytiinkin vielä samassa Maehaad Seafood -ravintolassa syömässä pad thait ennen kun otettiin nokka kohti majapaikkaan. Oltiin varattu etukäteen kolmen hengen huone DD Hutista, Mae Haadin ja Sairee Beachin rajalta. Songsermin ja Lompparin satamasta on molemmista tähän ihan kävelymatka.

DD Hut on kunnostuksen alla eli ravintolat on kiinni. Meijän bungalowista on merinäköala, ilmastointi toimii ja huoneessa on jääkaappi. Lämmin suihku löytyy. Yö maksaa 10 euro per nenä.

Päästiin asettuun hotellille ja suunnattiin saman tien rannalle. Tästä on rannalle pieni kävelymatka. Illalla auringonlaskun ihailun jälkeen käytiin syömässä ja tehtiin vähän ostoksia. Käytiin myös kattelemas tulishowta, mikä on mun favorite ajanviete täällä, haha.

Tänään oltiin auringonlaskuun asti biitsillä. Mun projekti rusketus on hyvällä mallilla, mutta kyllä on pitkän tauon jälkeen aika täydellistä päästä (lämpimään) mereen. Matkaseuralla tauko on vielä pidempi. Vesi on tosi paljon korkeemmalla kuin syyskuussa, mutta kyllä sieltä silti auringonottopaikka löytyi. 

Sain myös mun rakkaan GoPron mukaan menoon pitkästä aikaa, jee!

Ja sitten vielä se auringonlasku: