sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Paratiisi ja pelastetut nallet

Kävin tänään niin mielettömän kauniilla paikalla. Kuang Sin vesiputoukset on 60 metriä korkea vesiputousryhmä noin 30 kilometriä Luang Prabangin keskustasta. Sinne kannattaa mennä ryhmäreissulle minivanilla. Reissuja saa hostelleilta ja matkatoimistoista hintaan 40 000-50 000 kipiä. Tuktuk maksais ~400 000 kipiä. Matkaan menee vajaa tunti suuntaansa. Alueelle on 20 000 kipin sisäänpääsymaksu Kuvat ei välitä täysin paikan upeutta, mutta puhukoon silti puolestaan:








Paikka on kun maanpäällinen paratiisi. Varsinkin, jos malttaa valuttaa vähän hikeä ja ottaa kiipeilytaidot käyttöön. Lähdin tällekin reissulle samallai soitellen sotaan niin kun aikanaan tulivuoren huipulle Indoissa, Mango viewpointille Taolla, kohti näköalapaikkaa Pranang beachilla... Suurimman putouksen ohi pääsee lyhyiden portaiden kautta samoamaan ryteikköön kohti mun mielestä vielä kauniimpia luonnonaltaita ja maisemia isoimman putouksen yläpuolella. Matka ei tosiaan oo helpoimmasta päästä (pääsee kahta reittiä, vasemman puoleinen putoukseen nähden on helppokulkuisempi, muttei helppo, oikea vaikeempi, mutta lyhyempi). Mun Krabin matkaseurueeni voi kuvitella, mimmosta maastoo mentiin. ;) Suosittelen, mitä tahansa muita tossuja kuin släbärit, koska maasto on liukas. Vedin "turvallisesti" viidakossa varpasillani, koska polvivamma edellisestä liukastumisesta oli liian hyvin mielessä.




Menin ensin ylös ja sen jälkeen alhaalla uimaan ihanan viileään veteen. Suurimmalla altaalla (johon voi hyppiä jne.) oli jonkin verran väkeä, mutta siitäkään ei todellakaan voi sanoa overcrowded. Alimmassa altaassa sain pulikoida ihan yksinäni. Ylhäälläkin olin ylhäisessä yksinäisyydessä kuuntelemassa vesiputouksen valtavaa kohinaa enkä olis halunnut lähteä pois!


Kun lähtee heti sisäänpääsyn jälkeen oikealle, pääsee yksinkertaisemmin putouksille. Tällöin menee myös Free The Bears -yhdistyksen karhu rescue paikan ohi. Jokanen kerta nää ihmisten keinot ja syyt riistää ja kiduttaa eri eläinlajeja saa mut järkyttyyn ja surulliseks. Kiinalaisessa lääketieteessä uskotaan karhun sappinesteen auttavan jos jonkinmoisiin vaivoihin kuumeesta alkaen. Tän vuoks karhuja vangitaan pieniin häkkeihin ilman tilaa kääntyä tai liikkua. Eri keinoilla, esim. katetrilla eläimestä sitten otetaan se ihmisen haluama ja annetaan karhun kärsiä vuosikausia ilman kunnon ruokaa ja luontoa niin kauan kuin siitä on tuottavaksi eläimeksi, ja tapetaan sitten. Siltikin, vaikka vaihtoehtoja olisi esim. yrteistä.


Paikan läpi voi vapaasti kävellä ja nähdä symppikset karhut killumassa tarhassaan.  Kannattaa muistaa, ettei vesiputouksen sisäänpääsymaksusta mee latiakaan toiminnalle, mutta siellä voit helposti jättää lahjoituksen karhuja suojelevalle yhdistykselle. Luin ensin karut tarinat näiden Aasian mustien karhujen kohtalosta ja sen jälkeen tuijottelin pitkän tovin nallejen toimia aitauksessa. Yks nuoli varpaan välejään ja toinen roikkus oksalla niin kun jättimäinen laiskiainen. Sydäntä särkeviä eläinkohtaloita ihmisen edun vuoks, mutta ainakin nää yksilöt on saanut paremman elämän, vaikkei täyttä vapautta luonnossa enää handlaiskaan.




Lukekaa lisää:
www.freethebears.org
www.animalsasia.org
www.aasiankarhutarhat.com

PS. Ennen sisäänpääsyä oli koju, josta sai melkein (mutta ei ihan) täydellistä lempiherkkua Thaikuista, banana pancakee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti