Kävin siellä manikyyrissä ja pedikyyrissä. Niitä paikkoja ei mitenkään pilvin pimein kadun varsissa näy, vaikka hierontapaikkoja on senkin edestä. Maksoin seitsemän euroo yhteensä, mikä on musta kallis. Vietnamissa saatiin esim. kolmella eurolla. Jälki oli kuitenkin hyvää ja leidit vallan ihania. Paikka oli lähellä Scandinavian Bakerya.
Kuumuus oli jotain järkyttävää. Hostellin oleskelualue oli hauska näky päivisin, kun kaikki reissaajat vaan makas kannettaviensa kanssa siellä, missä pitkäks mahtui oikasta. Se kuumuus jättää kyllä kaiken tekemisen suunnitteluasteelle. Senkin vähän, mitä näkemisen arvosta tossa cityssa olis.
Mutta maistamisen arvosta on! Laosilainen ruoka on hyvää, etenkin Laotian Kitchen -niminen rafla lähellä Music hallia oli hintatasolta ja maulta lyömätön local foodissa. Onneks kuitenkin vahingossa löysin myös Muinessa syödyille quesadilloille haastajan. Pieni ruokapaikka Souphanouvong-kadulla, josta saa paikallista ruokaa, mutta myös sairaan hyviä vegequesadilloja. Mikä parasta, niillä on myös kunnon sriracha-kastiketta eikä tätä mitäänsanomatonta chili saucee, jota on joka paikassa. Nam nam nam!
Keskiviikkoaamuna kello soitti viideltä. Heitin annospuurot nassuun ja otin suunnaksi Wattayn lentokentän. Hostellilta ne tilas mulle taksin ja henkilökunnan hyvästelyt oli sydäntäsärkevät. Edelleenkin kaikista lämpimimmin suosittelen Sihomen Backpackers Garden -hostellia.
Wattayn lentokenttä oli pieni, helppo ja nopea. Samoin lento Vientianesta Bangkokiin oli kallis, mutta helppo ja nopea. Ostin sen netin kautta hintaan 130 dollaria, älytön hinta tunnin lennosta, mutta halusin 30 päivän leiman Thaimaahan. Maateitse mennessä saa vaan 15 päivää. Tosin laskeskelin, että Thaimaan viisumi ja bussi Laosista olis tullut halvemmaksi. Lao Airlinesille kaikki pisteet aamupalasta, joka tunnin lennolla tarjoiltiin (ota oppia mustikkakiisseli-Finnair).
Mutta olihan toi nyt helppoo! Tunnissa perillä! Ei säätöö bussien kanssa, ei pissataukoja epämääräsiin paikkoihin, ei perunapeltotietä ja kipeitä lonkkia. Suvarnabhumin päässäkin Bangkokissa kaikki sujui tutun vikkelästi ja menin suurin piirtein juoksujalkaa Subiin. Edellisestä kerrasta oli jo tällä riippuvaisella kuukausi aikaa.
Nostin rahaa ja otin nokan kohti City Linkia ja tutun turvallista Khao San Roadia. Lippuautomaatilla seisoi vartija, joka oli kovin auttavainen eikä antanut mun tehdä itse mitään. Laski vaihtorahatkin yksitellen mun lapaan. Siitä sitten 45 bahtin junapoletti kourassa suuntasin laiturille. Junaan tehtiin muuten taas turvatarkastus ennen kun päästiin sisään.
Khao Sanille ei tuu mikään City Link tai BTS suoraan, joten jäin Phaya Thain (päätepysäkki, lähin) asemalla pois ja otin taksin. Mittarilla matka maksoi 65 bahtia. Eli 110 bahtia, kun taksi melkein mittarilla 300 bahtia tulleineen ja kuskin omaan hintaan tingattuna 300-500 bahtia.
Majotun tässä Soi Samsen 2 -kadulla, 800 metrin päästä Khao San Roadista. Jane's House on pieni ja viihtyisä majapaikka, jossa yö dormissa on 250 bahtia. Peti on iso, kuuma suihku hyvä, wifi toimii ja henkilökunta on ystävällistä.
Thaimaassa mun oli ikävä paitsi hyvää ruokaa ja helppokäyttöistä valuuttaa, myös 7/11. Jälleen kaupassa käynti on helppoa. Kävin myös ripsihuollossa. 1000 bahtia paikassa, jonka nimeä en muista. Sijaitsee Soi Rambuttrilla. Jälki oli hyvää ja palvelu ystävällistä, vaikka hinta oli kallis. Maksoin 800 bahtia viime kerralla kadun toisella puolella, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Tuolla vanhojen ripsien poisto oli vielä erikseen 100 bahtia, mutta multa ei sitä velotettu. Oli varmaan vanhat niin säälittävässä kunnossa, hah.
Nyt odottelen malttamattomana aamuun, että saan lähtee takaisin lentokentälle rakkaita vastaan! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti