Maanantaina vuokrattiin DD Hutilta kaks skootteria hintaan 150 bahtia per skopa per 12 tuntia. Herra piirsi paperille skootterin kuvaan olemassa olevat vauriot, me käytiin se vielä läpi ja annettiin yks passi pantiks. Lähdettiin kiertään saarta, vaikka ajoittain ropautteli vettä. Käytiin Love Koh Tao -view pontilla, Chalok Bayssa ja John Suwan -view pontilla. Tiet on paikoin tosi huonossa kunnossa ja mäkisiä, mutta rauhallisesti kun ajaa niin ei oo mitään ongelmaa. Jos mä selviän, selviää kaikki, hah.
Love Koh Tao -viewpointille pääsi skopalla ylös asti. Siellä on pieni kahvila ja nimi tulee varmaankin I love Koh Tao -kyltistä. Sinne ei myöskään ollu sisäänpääsymaksua toisin kuin John Suwan -viewpontille. Sinne maksoi 50 bahtia ja joutu suhteellisen jyrkän, mutga ei kovin pitkän pätkän kapuumaa metikössä. Paikka ei todellakaan oo korkeita paikkoja kammoaville, sillä ylhäällä kavuttiin kivien päälle tähyilemään. Hieno paikka Freedom -beachin kyljessä.
Tänä aamuna herättiin aikasin ja aamupalan kautta otettiin suunnaks Koh Phangan. Oltiin ostettu liput rantakadun Sawasdee Travel -nimisestä matkatoimistosta. Hinta oli listahinta, joka näky muissakin paikoissa eli Songsermilla 350 bahtia per naama sisältäen kyydin satamaan. En tiedä, olisko jossain irronnut tinkaamalla edullisemmin. Lomprayahin vastaava maksoi viittäsataa bahtia.
Taksi haki meijät kello 8:55 hotellin lähellä olevan 7/11-myymälän edestä pääkadulta. Taas oli Hiluxin lava viimesen päälle täynnä ja kuskilla kova kiirus. Se jätti meijät Lomprayahin laiturin viereen, josta käveltiin rontti sata metriä Songsermin laiturille. Vaihdettiin satamassa liput matkalippuihin ja odoteltiin tunti. Uhkaava, mutta sairaan komee myrskypilvi vyöryi meidän ylle, mutta ropauttikin sitten vaan vähän vettä.
Laiturijärjestelyistä pisteet menee 10-0 Lomprayahille. Ennen kuin ferry on laiturissa, ne ottaa asiakkaat laiturille jonoon ja tarkistaa matkaliput. Sitten kun ferry on paikallaan ja tyhjentänyt laiturin toista puolta matkustajat ulos, voi uudet vaan kävellä sisään. Sen sijaan Songserm lastaa asiakkaansa osan ulos ja osan katokseen, marssittaa ferryssa olevat matkustajat ulos. Sen jälkeen laiturin päässä yks nainen rupee repiin matkalippuja. Sitten, kun kaikki ei osaa toimia jonossa niin kun nää nohevat suomalaiset niin ärräpäitähän siinä syntyy.
Päästiin joka tapauksessa kaikki laivaan, joka oli sekä alhaalta että ylhäältä täynnä. Sitten on vielä ne sankarit, jotka ottaa oikeudekseen ottaa täydessä paatissa 2-5 penkkiä itelleen. Merenkäynti oli aika kova ja aiheutti vähän pahaa oloa, mutta meni loppuviimeks hätäsesti. Laivasta poistuessa Songserm menetti kyllä pisteensä. Asiakkaille huudettiin ja huidottiin vaan meneen äkkiä laivasta ulos, laiva oli täysi eli laituri täytty äkkiä. Matkatavaroita ruvettiin usean ihmisen kautta heitteleen vaan laiturille ja yls sälleistä kiikkuu toinen jalka laivassa ja toinen laiturilla. Ihme, ettei mitään pudonnut jortaaniin. Laiturin päässä oli raivohullu työntekijä, joka huusi ja karjui niin kun eläin, kun asiakkaat yritti ottaa reppuja . Se heitteli täysiä rinkkoja ja matkalaukkuja ihmisiä päin ihan tahallaan.
Karmeeta touhua, no go Songserm.
No, saatiin kovia kokeneet rinkat ja käveltiin sataman uökopuolelle syömään. Otettiin kallis taksi hotellille. Täällä takseilla on kiinteet hinnat, vaikka pientä vaihtelua näky olevansa. Pääasiassa tästä Baan Tain alueelta, missä meidän majotus on, taksi maksaa kaikkiin paikkoihin, joihin päästävä, 100 bahtii per nenu. Hinnat oli alueesta riippuen 100-300 bahtia.
Meillä oli kolmen hengen huone ilmatoinnilla, wifillä ja omall pesuhuoneella varattu Rung Phangan Hostellilta. Vastassa oli heliumääninen thaiherra ja hänen apupoika-antero. Guest house on avattu viime vuonna ja paikat olikin uusia. Huoneen siivoukesta jouduttiin kyllä heti huomauttaan, koska siellä oli vanhoja roskia, jopa joku sheiveri vessassa jne. Herrat on töissä ilmeisesti kahdestaan ja huomautuksesta kyllä hoiti kaiken kuntoon. Hinta on 28e per huone per yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti