perjantai 8. tammikuuta 2016

Tatuointi, vattapöpö ja mestaruus

Tiistaina nähtiin kuin nähtiinkin Jose-raflassa Suomen nuorten kiekkopeli. Täällä se tuli tosiaan paikallista aikaa kello 1:30 eteenpäin, joten kisakatsomo oli aika pieni. Peli oli kuitenkin jokaisen valvotun tunnin arvonen ja fiilis mahtava.



Ennen peliä käytiin Kirsin kanssa syömässä Nopparat Tharan puolella Flames-burgeripaikassa. Paikka on aika arvokas ja sijaitsee Nopparat Tharan boutique-kylässä. Oli kuitenkin äärettömän hyvä kasvishamppari, Kirsi kehu myös omaansa. Vihdoinkin nähtiin myös kunnollinen ihana auringonlasku. Siskoksilla oli oikein romanttinen ilta, ahhaha. Kerrankin viini oli suht edullista täällä raflojen hintatasoon nähden, 300 bahtia puoli litraa.




No, sitten kun vihdoin keskiviikkoaamuna saatiin taas koko porukka koolle, kun Markus ja Kaisa saapui tänne takaisin PhiPhiltä, alkoi meidän epäonni. Aloin keskiviikkoaamuna oksentaan kaiken vettä myöden pihalle. Makasin päivän sängyssä, kun nää palveli mulle juomat ja vähän suolasta. Koko vartalo oli ihan tulessa. Sanosin vielä, että hyvä, että tää on mulla nyt niin sitten kun tää tarttuu näihin niin yks on terve. Seuraavana yönä kaikki muutkin alkoi sitten oksentamisen eikä munkaan tauti mennyt täysin ohi. Oltiin kuitenkin Markuksen kans sen verran tolpillamme, että saatiin ruokaa ja juomaa näille potilaille. Voin kertoo, että reissun kauheimmat kaks vuorokautta. 18 viikkoo siihen ensimmäiseen ja toivottavasti viimeiseen tautiin meni. Tää päivä menee vielä vähän toipuessa Kirsillä ja Kaisalla, mutta voiton puolella ollaan.

Markus ja Kaisa oli viihtynyt PhiPhillä hyvin, vaikka oliva olleet varmaan ainoot turistit saarella, kun ei ollut juhlinut aamusta iltaan. Meno siellä kuulemma on aika hurja iltapäivästä eteenpäin, kun porukka heräilee, mutta saarella on paljon kivoja illanviettopaikkoja. Vähän meille rakkaaseen Tao-tyyliin tulishowta ja semmosta. Long beach oli ollut kuulemma upeimpia rantoja, mitä ne on nähnyt pitkän valkoisen hiekkarannan ja turkoosin veden kanssa! Halvimmillaan Ao Nangilta speed boat Phi Phille oli 300 bahtia.



Keskiviikkona Kirsi kävi ottamassa matkamuistoks bambutatuoinnin käsivarteen. Se kävi Family Tattoo -nimisessä paikassa, Jose-raflan alapuolella Mc Donaldsin kadulla. Paikka oli pieni, mutta siisti ja sitä pyöritti tosi ystävällinen pariskunta. Mies teki kuvat ja nainen avusti. Paikassa tehdään vaan bambulla kuvia. Sait vierestä seurata, kun tatuoija valmisti bambutikkunsa puhtaista välineistä. Siellä oli myös tosi rauhallinen meno ja Kirsi sai rauhassa pohtii, minkä kuvan sitten lopulta ottaa. Vaikka mulla ei oo yhtäkään huonoa sanaa Koh Taon Zoko tattoosta niin voin sanoo, että jos yhtään empii, niin helpompi tonne on mennä. Mentaliteetti on vähän eri kuin "piirros, muste, kiitos, hei". Tämmöttel ripeen toiminnan neidille se sopii. :D 



Kirsillä oli ajatuksena joku onnen symboli ja lopulta se päätyi thaimaalaiseen merkkiin, joka on peruja buddhalaisuudesta ja tuo hyvää onnea. Tää kuva maksoi 2000 bahtia (vajaa 50e), aika pitää varata päivää ennen ja jälki oli täydellinen!



Nyt me kaikki ollaan sen verran voimaantuneita, että meinataan lähtee yhdessä pitkästä aikaa syömään. Huomisesta jatkuu mun kohdalla kesineen naaman rusketus entiseen loistoonsa ja muilla täydellisten snorklauspaikkojen spottailu! Kiva olla taas kaikki koolla, vaikka erkaantuminen tekeekin välillä hyvää, kun on pitkään samassa poppoossa.

Alla kuva 130 päivän työstä, joka meni nyt hukkaan:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti