Heippa Hoi An!

Ei oo kyllä tää loppuviikko ollut mun kulta-aikaa. Perjantaina, kun olin hampaani saanu korjautettua, mulla nousi illalla kuume. Johtu kaiketi auringosta, kovastikivastivähän poltin itseni rannalla enkä ollut kyllä tarpeeks juonutka. No, se meni ohi yön aikana. Sunnuntaina liukastuin släbäreillä märällä maalla polveni päälle. Ensin ajattelin, että pikku naarmuja vaan tuli, mutta polvi on tosta sisäsyrjästä kyllä kohtuullisen kipee. Siinä ei oo turvotusta tai mitään niin cross fingers, että tää tästä tällä yhdellä tuskasella yöllä menis ohi. 

 

Lähden tänään Hoi Anista Hueen yhdeks yöks ja tiistaiaamuna otan bussin kohti Laosia. Ehdin siellä kaks viikkoa pyöriä ennen Thaimaahan paluuta. No, mutta tein mä täälläkin jotain. Lauantaina hostellin henkilökunta laitto mulle rantakiellon mun kuumehourailujen ja aamuvapinoiden tähden, hahhah, niin lähdin Marble Mountainille Da Nangiin viereiseen kaupunkiin.

Marble Mountain on siis viidestä marmori- ja kalkkivuoresta koostuva Da Nangin maamerkki. Yhdelle vuorista pääsi ylös, siellä oli luolia, joissa oli buddhalaisia ja hindulaisia pyhättöjä. En ihan hirveesti jaksanut paikalta odottaa, mutta halusin päästä katteleen maisemia. Vuorelle on 15 000 dongin sisäänpääsymaksu ja, jos haluaa mennä hissillä ylös niin se on toiset 15 000 dongia.

Ylhäälle pääsee 156 askelmaa pitkin, mikä sekään ei paha urakka ole, mutta ylhäällä on kyllä kiivettävää senkin edestä. Ainakin vuoren korkeimmalle paikalle on toiset ainakin 156 askelmaa. Muttayllätyin  positiivisesti. Paikka oli älyttömän kaunis. Luoliin pääsi viilentymään ja tunnelma niissä oli aika ihana. Korkeimmalta kohdalta näki ympäriinsä, mutta rakastuin  meren ja rantaviivan maisemiin. 

Paikalle pääsee Hoi Anista public bussilla (18 000d), taksilla tai skopalla. Matka on joku 18 kilometriä ja reitti erittäin helppo. Tie on hyvä ajaa skopalla eikä liikenne ainakaan mun sinne mennessä ollut todellakaan ruuhkainen. Marble mountain on rahansa arvonen paikka, jos on pari tuntia ylimäärästä aikaa.

Sunnuntaiks ostin hotellin henkilökunnalta speed boat -reissun Cham -saarelle tohon Hoi Anin edustalle. Reissu makso 25 euroa. Mut haettiin hostellilta aamukahdeksalta, speed boatilla saarelle, jossa olis ollut mahdollisuus kierrellä, mutta mä teloin sen konttini heti kättelyssä niin en kävelly paljon minnekään. Käytiin snorklailemassa saaren edustalla, vesi ei tähän vuoden aikaan ollut kovin kirkasta, mutta kyllä siellä koralleja ja pikkufisuja näki. En oo kauheen sinut ton snorklailun kanssa vieläkään niin mulla se on käytännössä niin, että pää vedenpinnan alapuolelle ja "hyi, kala" ja pää pintaan.

Hintaan sisältyi lounas ja se oli aika hyvä, sisälsi muutakin kuin seafoodia. Sen jälkeen otinkin vaan loppupäivän aurinkoa eli nukuin rantatuolissa. 

Cham Islandeille pääsee myös halvemmin public boateilla, mutta ilmeisesti niillä meneminen ottaa sen verran aikaa, että kannattaa olla melkein yötä. Mä en jaksanut vaihtaa majapaikkaa ja viihdyin niin hyvin täällä Cloudy Homestayssa, että en halunnut lähteä.

Tää on ihanin majapaikka, missä oon ikinä ollut. Tää perhe on valloittava ja huolehtivainen. Juotti ja syötti, kun olin "kipeä", kuskas skopalla, kun teloin jalkani, sain vielä lähtöpäivänä syödä perheen kans lounasta. Tunnelma täällä on ihan kuin kotona olis. Nää siivoo huoneet joka päivä ja omistaja pesee vielä illalla lattiat. Omistaja puhuu kohtuullista englantia, mutta sen sisko puhuu tosi sujuvaa. Sisko järkkääkin kaiken, mitä keksit pyytää bussilipuista lentolippuihin. Sunnuntai-iltana oltiin koko porukalla syömässä. En oo ikinä kokenut mitään niin vietnamilaista ruokaa, mutta se oli hyvää.

Oon kyllä täällä ollut niin lomalla reissaamisesta enkä oo jaksanut itse selvittää mitään, kun täällä hostellilla ollaan niin auttavaisia. Omistajan sisko tosiaan buukkas mulle liput Hueen tänään ja sieltä huomenna Laosin Savannakhetiin. Oon yhden yön hostellissa. Joten eilen taas oli bbq:n jälkeen ohjelmassa pakkaamista ja kohta tulee bussi hakeen.

Bye bye, Hoi An!