sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Phnom Penh ja Vietnamin viisumi

Neiti "emmäjaksamurehtii" jätti Vietnamissa olonsa pohtimisen vähän viime tinkaan. Keksin tossa tosiaan toissa päivänä, että en ehdi 15 päivän sisällä Vietnamista pois. Vietnamissa saa siis Suomen kansalainen olla 15 päivää ilman viisumia, pelkällä leimalla. En olis ehtiny Vietnamista pois ennen leiman umpeutumista, kun saatan kaverin lentokentälle takasin Suomeen. Vaihtoehdot olis ollut kutakuinkin ainostaan sairaan kalliit lennot jonnekin. Sairaan kallis on Vietnamin viisumikin, kuukauden viisumi maksoi täällä vuorokauden sisällä toimitettuna 70 dollaria. That's a loooot of money, mutta ehkä Vietnamissa on näettävää ja koettavaa sen edestä.


Vietnamista ei siis saa viisumia rajalta niin kuin esim. Kambodzassa sai. Indoissakin saa näppärästi visa on arrival suoraan kentältä. Vietnamin viisumin olis voinut anoa jo Suomessa, jos tietää päivät. Mä olin asian keksittyäni just lähdössä Siam Reapista, joten googlettelin luotettavia matkatoimistoja Phonm Penhissä, joissa homman vois hoitaa. Matkatoimistoja on täällä pilvin pimein kyllä. Mihinkään konsulaattiin täällä on länkyn aika turha mennä mitään anomaan, jossei ole vinoo pinoo dollaria antaa ekstrahyvää.


Päädyin semmoseen Lucky! Lucky! Motorcycle Shoppiin (Street 93). Vein illalla passini sinne kello 18:30 ja sain seuraavana päivänä Vietnamin viisumitarra paikoillaan klo 17 takaisin. Yleensä ne arvioi ajaksi 3-5 vuorokautta ja pikatarrasta pitää maksaa ekstraa, koska passi pitää lähettää Sihanoukvilleen, mutta vannon, ettei niin nopeeta kirjekyyhkyä oleka, että se tässä ajassa siellä olis käynyt. Makso sen 70 dollaria mitä se ilmeisemmin täällä vähän kaikkialla kustantaa. Ne ei halunnut edes passikuvaa vaan sanoivat kopioivansa passista kuvan (hyvä, koska oon siinä nätti ;). Nyt jännittää sitten enää rajalla, että onko viisumi oikee, ahhah. Ei, mut voin kyllä suositella mestaa, perun sit puheeni, jos en pääse rajan yli. :D


Koska oon niin innoissani menossa Vietnamiin mun sister from another misteriä tapaamaan niin ostin jo keskiviikolle bussiliput sinne. Mekong Expressin valitsin vaan sen takia, että sain turvallisemman mielen itelleni rajanylitykseen. Se on kuulemma toisiks paras ja toisiks kallein firma täällä (makes sense), Phnom Penh-HCMC maksoi 15 dollaria. Giant Ibis wifin ja kaiken kans olis maksanut 18 dollaria. Mä nukun joka tapauksessa niin kestän sen vajaan 10 tuntia ilman connectionia ulkomaailmaan. Otin päiväbussin, koska näillä teillä en halua jäädä tien varteen keskellä yötä, jos jotain sattuukin. Halvimmat, esim. Capitol olis ollut 12 dollaria ja kuulemma niilläkin homma pelaa ihan jees.


Ostin lipun hostellin respan poikien kautta ja saman hintanen se olis ollut netinkin kautta. The Dolphin Hostellia voin kyllä suositella muutenkin. Henkilökunta pitää huolta, ei päästä myöhään edes kauppaan yksin, tilat on siistit ja saa nukkua rauhassa, jos ei ota äärettömän raskasta dormikaveria huomioon. Sori vaan rakkaimmat, jos heräsitte mun rageviesteihin eilen aamulla. :D Thank God, hän lähti


No... Eilinen meni ihmetellessä kaupunkia. Vaikuttaa ihan kivalta edelleen. Kävin "aamupalalla" tossa jokirannan raflassa, suurinpiirtein yks minuutissa kävi lapsia kaupustelemassa jotain "only one dollar, only one dollar". Miten ne muuten puhuukin niin sujuvaa englantia? 


Illalla lähdin night markettiin, joka on joka ilta tässä rannassa, melko lähellä hostellia. Ne on aika pienet eikä siellä kyllä mitään ostettavaa ollut. Ruokailu kävi kivasti: valitsit tarjottimelle/koriin mitä haluat (kevätrullaa, kanavarrasta, mutekalaa jne.), maksat ja meet maahan istumaan muiden sekaan syömään.



Tääl nää päivät menee kauheen lepposasti vaan dallailles ympäriinsä. Night marketin jälkeen istuskelin iltaa ylisuojelevaisten hostellin työntekijöiden ja muiden asukkaiden kans tos hostellin raflassa, mutta tänään olin jo ennen yhdeksää hereillä (voitto!) ja otan nokan kohti S21 ja Killing fieldseja... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti