maanantai 19. lokakuuta 2015

It's Saigon, beibe

Saigonissa ollaan jo neljättä päivää. Perjantaina ehdittiin kuin ehdittiinkin kello 11 bussiin. Käytiin El Latinossa vikoilla aamupaloilla, kerättiin kimpsut ja kampsut, maksettiin majoitus ja hypättiin bussiin. Voin ihan viimesiin asti suositella Sea Wind Resortia! Mun vaatimuksiin luksushuone maksoi alle viis euroa per nenu yöltä ja oli kaikin tavoin rahanarvoinen. Ilmastointi pelas, ei ötököitä, hyvä suihku ja sijainti. 


Kaipaan sitä paikkaa, kun nyt majotutaan Bali B hotellissa Bui Vienin turistialueen naapurissa. Meillä on iso huone, jossa oma kylppäri (sadevesisuihkulla), hyvät sängyt ja jääkappi. Maksetaan noin 7 euroa per nenä yöltä. Huoneessa oli koko mun reissun ensimmäiset torakat eilen illalla. Onneks life saver Salla hoisi tilanteen. Myös vessanpytyn vetokahva (mikä lienee) jäi käteen ensimmäisenä päivänä eikä sitä ole pyynnöistä huolimatta vieläkään korjattu. Netti toimii tosi huonosti. Good enough to stay, kun ei jaksa vaihtaa, mutta en tulisi uudelleen.


Mutta siis... Matka Mui Nesta tänne Saigoniin meni leppoisasti samalla sleeper bussilla kuin tultaessakin. Saatiin tiketit 6 dollarin hintaan Sannan "muttakunSaigonissakinsaatiin" argumenteilla, vaikka muut oli maksanut kahdeksaa dollaria. Pysähdyttiin matkalla kerran puolivälissä samalla taukopaikalla kuin tullessa.



Bussi jätti jälleen siihen Pham Ngu Lao -kadulle, josta oli lyhyt matka meijän hotellille kävellen. Ensimmäiseks rynnittiin Subiin. Tää Subway-fani on edelliset Italian BMT:nsa syönyt Bangkokin lentokentällä syyskuun lopussa. Ja jälleen se olinkoko rahan arvoinen, vaikka ei edullinen olekaan (30cm 8 euroa). Namnam. 


Päivät täällä on kulunu ihmetellessä tätä kylää. Lauantaina käytiin tästä Bui Vieniltä lähtevällän sivukadulla olevassa Nail Spassa kahden ja puolen tunnin hoidossa, joka sisälti kaiken mahdollisen jalkahieronnasta kuumakivihierontaan ja hiustenpesuun. Hinta oli 30 dollarin kieppeillä, mikä oli arvokas moneen muuhun paikkaan mähden, mutta haluttiin siisti spa. Eikä mennä minkään raflan yläkertaan... Täällä on niitä mestoja kyllä joka puolella, mutta varsinkin ton market placen ympärillä niitä on pilvin pimein.


Eilen oltiin Ben Than iltamarkkinoilla. Ne alkaa kuuden aikaan kasaan niitä tohon Ven Thanin markkinapaikan ympärillä oleville kaduille ja puolen yön aikaan ne loppuu. Markkinat oli vaisut moniin muihin verrattuna, mutta silti ihan kelpo kokemus. Markkinoilla ei ollut ihmispaljoutta ja ryysistä niin kaupanteko oli ihan kivaakin. Monesta tuotteesta sai pyydetystä helposti kaks kolmasosaakin pois. Housuja irtos kolmella eurolla, toppeja neljällä ja hameita viidellä. Lastenvaatesettejä Salla osti kaks viidellä eurolla. Markkina-alueella oli hyviä ruokapaikkoja, mutta sen ympäristössä aika vähän. Pääasissa jotain halal-mestoja.



Markkinapaikalle on iha kävelymatka näistä Bui Vienin ja Pham Ngu Laon majoituspaikoista. Näillä kaduilla melkeinpä on myös prhaat (ja ihan sopuhintaset) raflat. Monet paikat on jotain Meksiko-Italia-Vietnam -fuusioita, mitä en ymmärrä yhtään. Keskittykää nyt herranjumala yhteen asiaan ja meksikolaiset vois tarjota semmosta kunnon tacosalaattia. En oo saanut sitä vieläkään, kuten en myöskään GoPron vesitiivistä suojaa tai ihan tavallista (ei mini) USB-piuhaa. Gigantti, I miss you.




Salla lähtee huomenillalla kohti Suomee ja mun pitäis päättää minne mä lähtisin. Haluan rannalle ja tiän, että lähden kohti pohjoista, koska suuntana on seuraavaksi Laos. Ehkä Hoi An, ehkä Lao Cham... Nyt me otetaan kuitenkin viimeisestä päivästä ilo irti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti