Hostellin henkilökunta suositteli tota yksityistä Sai Gon Smile -klinikkaa keskustassa. Pyöräilin sinne aamulla ja vastaanoton nainen ei puhunu sanaakaan englantia. Ohjas vaan mut tuoliin istumaan ja laittoi kaiken ympärillä kuntoon. Olin siin vaiheessa vähän pakokauhun vallassa, mutta lääkäri tuli Emporio Armanin feikkipaidassa ja farkuissa ja sanos "you problem?". Mua alko tahattomasti nauruttaa ja sit purkkapussin, elekielen ja englannin avulla kerroin, mitä tapahtui. Hammaslääkäri hoisi hommansa siististi, kivuttomasti ja äkkiä. Hammas paikattiin ja koko lysti maksoi alle 20 euroa.
Ainoo, mitä mietin oli se, kuinkahan paljon ihmisten kuolaa herran silmissä on, koska suojalaseja en saanut minä eikä niitä käyttänyt lääkärikään. Mutta hän ei myöskään halunnut repiä mun leukoja kaksin käsin auki, jolloin mun ei myöskään tarvinnu purra hänen sormiaan. Win-win!
Illalla pyöräilin onnellisena ympäri tota Hoi Anin vanhaa kaupunkia, joka on ihana. Siellä on alue, jolta moottorikäyttöset kulkupelit on rajattu pois. Siellä on niin ihan idyllistä ja rauhallista. Paljon putiikkeja ja ravintoloita. Tää ancient town on Unescon maailmanperintökohteita ja jokivarsi on muutenkin uskomattoman kaunis.
Tänään olin kohtuuttoman reipas ja kävin aamulla lenkillä, sen jälkeen söin hostellin hintaan sisältyvän aamupalan (luksusta) ja säntäsin hammaslääkärin kautta biitsille. Täällä on jälleen kovat aallot, mutta rantavahdit on kyllä tosi valppaina eikä päästä tietyille alueille uimaan. Lämpöö riittää ja mieltä hiveli, kun rannan ravintolan työntekijä sanos, että kerrankin joku on oikeesti ruskee, ahhah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti