Mui Ne vieläkin

Huhhuh, Mui Nessa edelleen, vahinkoja sattuu.

Tiistaina käytiin hiekkadyynikierroksella. Ostettiin se reissu tästä hostellilta ja maksoi viis dollaria per nassu. Jeeppi haki meijät kello 14 hostellilta ja mentiin ensin kattoon pientä vesiputousta. Paikka oli aika ihana, vesiputoukselle käveltiin (luntoasiantuntijan termein) pikkupuroo pitkin joku 15-30 minuuttia (me 15 min, kiinalaiset 30 min). Matkan varrella oli mahdollisuus mennä ratsastaan erittäin huonosti pidetyillä strutseilla, mutta mun mielipidettä siitä aiheesta on varmaan turha kertoa. Luoja, turistit on tyhmiä. 

Sit samaan jeeppiin ahdettiin seitsemän henkee ja otettiin suunnaks hiekkadyynit. Tunnelma oli ahdas, mutta hilpeä. Koska oon prinsessa, otin toki etupenkin eli mulla ei ollut ahdasta. Kysykää Sallalta. Meillä kävi myös hyvä tuuri, koska jeepissä oli jenkkimies vaimokkeensa kans ja vaati saada tarjota päivän kaljat jeeppiseurueelle. Ei hassummin. 

Pysähdyttiin matkalla johonkil floating market tyyppiseen paikkaan kattoon maisemia. Ne olikin ihan kivan näköset, mutta sitten ameriikan herralla tuli jo kiirus kaljakauppaan ja matka jatkui. Mentiin ensin white sand duneille. Ne on jonkun vajaan kymmenen kilometriä tästä Mui Nen huimasta keskustasta. Dyynit oli upeet ja niitä oli silmän kantamattomiin, mutta parasta oli ehdottomasti mönkkärillä rassailu siellä. Puol tuntia maksoi 400 000 dongia, mutta se oli joka pennin arvosta touhua. 

Se oli niin siistiä! Toki hiekka oli myös aika upottavaa, mutta aina löyty joku auttaan liikkeelle. Homman jälkeen oli kyllä kauttaaltaan hiekassa, mutta kaiken hauskuuden arvosta sekin.

White duneseiltä lähdettiin kaljakaupan kautta punaisille dyyneille. Matkalla pysähdyttiin jollekin paikalliselle kaivokselle, joka ei ollut kyllä edes Paraisten montun veroinen. Siellä pysähdyttiin ilmeiseti vaan sen takia, että kuski autto jotain muuta jeeppikuskia.

Matka jatkui kohti punaisia dyynejä, joille kavuttiin katsomaan auringonlasku. Auringonlasku oli komee, mutta dyyneissä riitti kapuamista. Osa vuokras sieltä lapsilta liukureita ja laski hiekkamäkee. Meno näytti näihin talvisiin pulkkamäkiin tottuneille niin laimeelta, että skipattiin se. Hiekkaa oli jo valmiiks kaikkialla.

Matkalla takaisin kaupunkiin, the jeeppi hajosi matkalle. Odoteltiin joku puolentuntia, kun kuski yritti (ilman työkaluja) korjata sitä keskellä isoo tietä. Lopulta saatiin uusi jeeppi alle ja päästiin keskustaan, jonka huomattiin olevan noin kilometrin päässä.

Hiekkadyynireissu oli hauska ja viiden dollarin arvoinen. Näillä seuduilla ei paljon muuta nähtävää taida olla. Illalla päätettiin vielä porukalla ampasta Mui Nen yöelämään, jota ei pitänyt olla viikolla, mutta oli sittenkin. What a surprise!

Seuraavana päivänä missattiin klo 11 bussi Saigoniin, väsymys oli niin ylivoimanen ja pakkaaminen vielä ylivoimasempaa. Käytiin varaamassa uusi bussi perjantaiaamuksi ja otettiin lisäyöt tässä Sea Windissä.

Iltapäivällä lähdettiin ajeleen skopilla pitkin tätä rantaviivaa. Se oli hauskaa, vaikka pelkään tuolla liikenteessä niin paljon, etten pysty kyllä vauhdin hurmasta paljon nauttimaan. Haha. Komia auringonlasku nähtiin ja sitten käytiin kivalla kattoterassilla juomassa muutamat loiventavat ja pelaamassa korttia. Ehkei sitten enää harmittanu Saigon bussin missaaminen.

Tänään oltiin biitsillä, mutta meri oli niin hurjana taas. Aika pian alkoi myös ukkostaan, joten ollaan vaan möllötetty huoneessa ja mietitty, että pitäis alkaa pakkaamaan tai menee se huominenkin bussi sivu suun. Tää on niin rankkaa tää elämä täällä, ettei vaan millään jaksa! ;)