Kävin sitten oluella reissukaverin kanssa ja ne haikeudet meni sen siliän tiän. Mun aika on täällä sairaan lyhyt, Suomen synkkyydessä ehtii kyllä tarpoa sitten keväämmälläkin! Seikkailu jatkukoon! Kävin ajoissa nukkumaan, koska aamulla klo 7:45 lähti bussi Mui Nen ja Nha Trangin kautta Vietnamin Hoi Aniin. Matkaa on pohjosta kohden 850 kilometriä ja se otti aikaa aika tasan 24 tuntia.
Ostin bussilipun 18 dollarilla Saigon 237 Hostellin naapurimatkatoimistosta. Majoittusin siis siinä samassa kuin Vietnamin visiitin alussakin. Nyt olin ykköskerroksen dormissa, jossa oli seitsemän tavallista sänkyä, pienet lockerit jokaiselle ja pesuhuone. Ikkunat tässäkin huoneessa oli yötä myöden vilkkaalle Pham Ngu Lao -kadulle ja meteli kuuluikin huomattavasti selkeemmin kuin viidenteen kerrokseen aiemmin. Mun nukkumista se ei kuitenkaan häirinny, koska nukun muutenkin kuulokkeet korvilla. Nyt ehdin myös hostellin aamupalalle, joka oli tosi simppeli. Kananmuna miten sen sit halusitkaan valmistettuna, paahtoleipää, banaaneja, kahvia ja teetä. Sain siitä sen nälän taltutettua, mikä kello 7 aamulla on.
Mietin tässä bussissa open ticket -vaihtoehtoa. Se on siis kuukauden voimassa ja voit mennä sillä omassa tahdissa pohjoseen Mui Ne - Nha Trang - Hoi An - Hanoi -reittiä. Se olis maksanut 32 dollaria, mutta koska Mui Ne on jo nähty, Nha Trangiin mulla ei oo aikaa (vaikka pysähdyksellä vaikutti kivalle paikkaa) enkä vielä oo varma ehdinkö Hanoihinkaan niin päätin ottaa vaan tän lipun tänne.
Bussi oli koko matkan sama T.M Camel firman auto. Jos nyt saisin valita, suosisin todellakin Hanh Cafeta edelleen. Bussit on uudempia, mutta myös palvelu paljon parempaa. Asiakkaille ilmotettiin selvästi, kuka jää mihinkin ja asiakkaat tiputettiin mahdollisimman lähelle majapaikkaa. Tällä firmalla hätyytettiin kaikkia ulos Mui Nen stopilla, vaikka matkatoimisto sanoi, että bussin vaihto on Nha Trangissa (tää päkäpää ei suostunut raahaamaan laiskaa takapuoltaan ulos ja sieltä ne tuli lopulta kaikki muutkin takaisin bussiin). Joka stopilla jäätiin "central stationille".
Olin 24 tuntia bussissa ja ainoot mahdolliset ruoka- ja vessastopit oli 1,5 tuntia lähdön jälkeen, Nha Trangissa melkein kymmenen tunnin jälkeen, yöllä kun matkaa oli vielä kuus tuntia ja kolme varttia ennen perille pääsyä. Ennen Nha Trangia henkilökunta oli syönyt ja käyny puskapissalla jo kolme kertaa. Mulle tuli nälkäkiukku, kun ei ne meinannut antaa Nha Trangissakaan aikaa hakee ruokaa. Oli pakko olla vähän epäkohtelias, että sai pitsan hakee viereisestä puljusta, koska ruokavaihtoehtoja ei ollut firman toimiston lähettyvillä.
Nha Trangista loppumatka meni suht sujuvasti nukkuessa, vaikka sainkin pariin otteeseen silmät avattuani muistutuksen siitä, miks en käytä yleensä yöbusseja. Bussi meni kivaa pientä vuoristotietä, ohitteli valtavankokoisia rekkoja ja kaikki, mitä näin oli alapuolella oleva meri, siellä veneiden valot ja pudotuksesta varoittavat liikennemerkit. Kaatosade toki tähän päälle. Vaikka tiedän näiden kuskien veivanneen noita reittejä ehkä enemmän kuin yks tai kaks kertaa niin, jos mä en luota Suomessakaan päivänvalolla kenenkään enkä varsinkaan omiin ajotaitoihin, niin mites näissä olosuhteissa sitten. Mutta pointti on, että aamukuudelta oltiin perillä Hoi Anin bussiasemalla yhtenä kappaleena.
Asemalla oli heti vastassa majapaikan ja mopokyydin tarjoojia, mutta olin varannu laiskuuttani valmiiks kehujen perusteella punkan Cloudy Homestay and guesthousesta. Keksin vihdoinkin, että kun iPhonen karttasovelluksella hakee reitin nettiyhteyden päällä ollessa niin ilman nettiyhteyttä pystyy suunnistaan sen avulla. Niin että "olet tässä" -pallura liikkuu mukana. Jee! Neiti "Erätaidot hallussa" käveli aamutuimaan 1,4 kilometrin matkan guesthouselle ilman yhtäkään harha-askelta. Sain heti todeta kehujen pitävän paikkaansa ja mua oli vastassa maailman herttaisin lady. En saanut punkkaa vielä niin aikasin, mutta sain käydä suihkussa, jättää tavarat säilöön, sain kartan ja pyörän lainaan. (Pyörä tosin on mulle varmasti vaarallisempi kuin ykskään bussimatka ikinä.)
Tää kaupunki on melko pieni. Tosta majapaikasta on matkaa keskustaan alle puolitoista kilometriä ja rantaan pääkatua toiseen suuntan vajaa kolme kilsaa.
Kävin ensin keskustassa aivan sairaan hyvällä aamupalalla Nam Cafessa ja lähdin sitten kohti Ao Bang Beachia. Tänne pyöräillessä oli ihan sairaan ihanat pelto- ja jokimaisemat. Siellä vaan puhvelit jolkotteli tienreunaa pitkin. En oo vielä edes nähnyt vanhaa kaupunkia ja oon jo rakastunut!
An Bangin ranta oli pitkä ja siisti. Aallot oli kovat, mutta ihanat. Aurinkopetejä sai käyttäö, kun käytti raflojen palveluita. Söin sweet and sour chickeniä riisillä, join kokista ja vettä niin kustansi 180 000 dongia (7$ eli aika kallis). Pyörän ja skootterin säilöstä joutui maksamaan 5000 dongia tai vaihtoehtoisesti ostamaan toisesta parkista ison vesipullon 10 000 dongilla. Sen verran ne kaupassakin maksaa, että ei se nyt mitääb kauheeta ryöstöö ollut. Nukuin päiväunia rannalla siihen asti, että sain huoneen, mutta nyt lähden kierteleen vanhaa kaupunkia. See you!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti