Aamulla lähdin puoli kuuden aikaan taksilla lentokentälle. Saigonissa taksin ottaminen on just niin paskamaista kun voi kuvitella. Tiesin ennalta, että ainakin VinaSun taksifirma on luotettava, samoin kaiketi Mai Linh. Muut firmat on näiden nimiä jollakin lailla kopioineita (VineSun esim.) ja joko niillä on ennätysvauhtia pyörivä taksimittari tai sitten ne haluu sopia hinnan etukäteen, jolloin se on mittaritaksaa helposti tuplatkil kalliimpi. Bongasin kadunvarresta VinaSunin taksin ja vielä, kun olin sen kyydissä niin toinen kuski tulee availeen ovia ja kyseleen, mihin meet, mihin meet, voin auttaa, voin auttaa. Tuolla ainakaan noi luotettavien firmojen kuskit ei puhunu lainkaan englantia, huijarit sitäkin paremmin. Ensimmäisellä kerralla, kun istuin taksin kyytiin ja mittarissa oli niin paljon nollia ja lukuja ja kaikki pyöri niin nopeesti, olin varma, että nyt mua kyllä onnistuttiin kusettamaan. Olin jutellu aiemmin sen matkatoimiston pojan kanssa. Se sanoi noi kaks luotettavaa firmaa ja että ruuhka-aikanakin taksi lentokentälle on maksimissaan 180 000 eli 6-7 dollaria lentokenttätullin kanssa (10 000 VND). Meno ja paluu maksoi molemmilla kerroilla vajaa 150 000 dongia. Paluukyyti otettiin taxi standilla, jolla saa samalla tyylillä kuin muissakin maissa, kortin, jossa on taksin numero ja puhelinnumero, johon voi antaa palautteen. Heti kentältä ulos tultaessa olevia ryöstökuskeja suosittelen välttään, ne pyysi kaikkee 300 000 dongin tietämillä keskustaan (~7km).
HCMCn kenttä on hauskanen. Siellä on sisällä ilmainen odotustila, mutta muuten siellä hengaillaan ulkona katoksen alla. Sallan kone oli puolen tuntia myöhässä ja mulla oli pieni stressi, kun en ollut kuullu siitä Suomesta lähdön jälkeen. Arvelin, ettei Pariisissa netti toiminut. Kaikki oli kuitenkin sujunut hyvin. Vasta Vietnamin päässä ne oli kysynyt paluulippua, että saa 15 päivän leiman.
Onnellisen jälleennäkemisen jälkeen lähdettiin keskustaan. Hain mun rinkan hostellilta, käytiin aamupalalla ja lähdettiin kohti Mui Nee. Hanh Cafe -firman bussi oli uusi, moderni sleeperbussi. Pedit oli makkuriin vedettävät istuimet, yllättävän mukavat, tosin mua yhtään pidempi ei niissä mahdu itteään suoristamaan eli 170 senttisille lykkyä pyttyyn. :D Bussissa toimi wifi, oli ilmastointi ja ilmaset vedet. Bussi myös jätti kaikki majapaikkojen eteen. Bussimatkan piti kestää neljä tuntia, kesti viisi, mutta viimenen tunti melkeimpä meni ihmisiä kyydistä pudoteltaessa. Kaikki tää palvelu kuudella dollarilla. Sleeperbusseissa kannattaa yrittää saada alapeti tai vaihtoehtosesti pedit bussin perältä ylhäältä, koska keskellä ylhäällä vaikutti olevan enemmän kuin epämukavaa pysyä jakkaralla. Siisti matkustusmuoto totuttuun verrattuna!
Aloitettiin tärkeimmästä eli hiusten punaiseks saamisesta. Salonki Sanna & Salla toki onnistu tehtävässään, kaupanpäälliseks värjäiltiin toki vähän vaatteita, pyyheitä ja pesuhuonettakin.
Lähdettiin syömään ja katteleen vähän Mui Nen menoa. Tää on käytönnössä noin kuuden kilometrin mittainen, yhden tien varteen keskittyvä kylä. Rafloja meijän ympärillä on tosi paljon, mutta ihmisiä vähän. Eilen oltiin vähän viihteen puolella ja kaverilta saatiin suositus mennä Dragon beach -kapakkaan ja sieltä me kyllä löydetiin bileet.
Täällä on suurimmaks osaks venäläisiä, mutta pakko sanoo, että ensimmäistä kertaa niistä ei ole häiriötä. Eilen kävin venäläisten omistamassa Nail Barissa ripsihuollossa, Sallalle tehtiin manikyyri ja pedikyyri. Ripset ja mani+pedi maksoi molemmat 300 000 dongia (~10€) ja palvelu oli sairaan hyvää. Mesta on hotellin yhteydessä ja siinä on myös ihana Snail Bar, josta saa sopuhintasia ja sairaan hyviä drinkkejä! Venäläisnainen, joka pyörittää sitä, oli huippu ihana tyyppi!
Mikä tärkeintä, täällä on ranta! Ollaan luettu, että Mui Nen ranta on likainen eikä siellä ole rantaviivaa vaan aallot lyö rantarafloihin ja -hotelleihin asti, tuulisella säällä ilmassa on satoja kitesurffaajien varjoja jne. Meidän henkilökohtainen mielipide on, että tää ranta on just kiva. Täällä saa olla rauhassa, muita turreja näkyy siellä täällä, edes hotellien aurinkotuoleilla ei oo sakkia. Eilen ei ollut tuulista eli ei ollut surffaajikaan, pyyheet mahtu komeesti ilman, että aallot niitä kasteli.
Oon nähnyt todella roskasia rantoja (esim. Balin Kuta Beach, jossa hiekkaa ei paskan alta näe). Nyt ainakaan muutamaa kookospähkinää lukuunottamatta rannalla ja meressä ei todellakaan ollut mitään simpukoita, rapuja ja muutamaa kookospähkinää lukuuottamatta. En tiedä sitten, miten asia on high seasonilla. Meille kuitenkin Mui Nen ranta oli sairaan positiivinen ylläri. Tänään tuuli ihanasti, oli helpompi olla auringossa ja aallot oli mielettömän siistit. Ja kitesurffareita oli jonkun verran toisessa päässä rantaa, eli löyty kyllä paikkoja ilman niitä hurjapäitäkin.
Lämpöö riittää kolmenkymmenen paremmalle puolelle, illalla reilusti yli 25. Aurinko paistaa ja yks mun ykkösneideist on mun seurana! Mää en valita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti