Käytiin vetämässä äkkiä reissun ekat ja vikat pikaruokamätöt Burger Kingissä. Meillä oli kaks tuntia aikaa ehtiä tuttu reitti lentokentältä rautatieasemalle ennen Chiang Main junan lähtöö. Lentokentällä myöhästyttiin täpärästi ensimmäisestä City Linesta ja seuraavaan tehtiinkin tyhjänä joku turvatarkistus.
(Ylläolevan kuvan makoilu junaa odottaessa ei liity millään tavalla uhkana olleeseen myöhästymiseen!)
Phatchaburan asemalle päästessä jouduttiin esitteleen rinkan sisältö turvamiehelle. Voin kertoo, että kun edessä on täysi kettureppu ja selässä täysi kuuskyt litranen rinkka niin edes niiden päältä laskeminen ei käy suit sait sukkelaan. Siinä jo katottiin kelloa, että meillä on rontti puol timmaa aikaa ehtiä rautatieasemalle ja ostaa liput ja etsiä juna. Phatchaburan metroaseman lippuautomaateista toki vain yksi toimi eli aikaa kului lisää. Portit, joista mennään asemalle sisään poletilla, prakas tottakai.
Usko meinas loppua vielä, kun päästiin rautatieasemalle menevään metroon. Hua Lamphongin pysäkillä laitettiin niin pal rivakast släbäriä toisen eteen, että kun oltiin lopulta ostettu liput ja istuttiin Chiang Main junassa, meillä jäi vielä viis minuuttia aikaa. Wohoo! Junalla pääsee helposti lentokentältä keskustaan, jos kohteesta riippuen jatkaa vaikka suoraan Phaya Thain pysäkille lentokentältä tulevalla junalla. Jos haluaa rautatieasemalle niin sitten vaihto Makkasanin kentällä metroon. Reitistä tarkempi postaus täällä
Oltiin etukäteen katottu, että halutaan 8:30 lähtevään junaan, jotta ollaan illaks perillä Chiang Maissa ja päästään suihkuun ja oikeeseen sänkyyn nukkumaan. Junan pitäis olla Chiang Maissa klo 19:30 eli 11 tuntia reissua vielä tähän kaiken päälle. Ostettiin liput suoraan rautatieaseman lipunmyyntitiskiltä hintaan 640 Bahtia per nassu.
Päiväjunassa on istumavaunut. Paikat on huomattavasti tilavampia, kun esim. bussissa, jolla tultiin Bangkokiin. Ilmastointi pelaa eli viltille on tarvetta ja vaunussa on paljon väljää eli voi ottaa oman tilansa. Siivooja häärää myös kokoajan siistimässä lattioita. Vessa oli siisti pieni koppi, paperia löytys.
Täällä junamatkustamiseen muuten tietynlaisen mielenrauhan tuo se, että liput tarkistetaan junassa niin perinpohjaisesti, että väärässä junassa tuskin onnistuu olemaan. Myös Bangkokin päärautatieasema eli Hua Lamphong on tosi selkee kymmenen laituria sisältävä asema. Jokasen laiturin päässä on selvästi, mihin päin se on lähdössä ja milloin.
Junassa tarjoiltiin välipalaa, safka ja kahvi. Ruoka oli niin perinteistä thairuokaa (kananmuna soijavesikastikkeessa ja pikkusimpukoita), että oltiin vähän verta ronkeleita ja jätettiin herkut nauttimatta. Välipalaksi tuli ananaspiirakkaa ja kahvin kanssa keksejä.
Ollaan lauantaiaamusta alkaen matkustettu yhteensä reilu 1400 kilometriä. Koh Taolta 10 tunnin ferry- ja bussimatka maksoi noin 25 euroa ja tää 11 tunnin junamatka 15 euroa.
Perillä Chiang Maissa oltiin vajaa tunti aikataulusta myöhässä. Matka meni loppujen lopuksi lepposasti aika pitkälti kuulokkeet korvilla nukkuen. Kylmä oli ja maisemia ei juuri tullut kateltua. Chiang Main rautatieasemalla jaettiin taksi kahden muun turren kanssa, jolloin hinnaksi jäi 50 bahtia. Ei oltu yhtään selvitetty hintoja, mutta tiedettiin, että keskustaan on otettava taksi.
Chiang Maissa satoi kaatamalla ja oii tietty jo kahdeksan jälkeen pimeää. Siinä taksin perässä istuessani sanoin kyllä ääneen, että on jo Taoo ikävä. Löydettiin hotelli, nukutaan yö, syödään aamulla hyvin. Tää mesta ansaitsee mahdollisuutensa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti