China Town

Terkkuja _sairaan_ kuumasta Bangkokista, viimisiä viedään Thaimaassa tällä erää!

Tänään käytiin jälleen aamupalalla yhdestä niistä Soi Rambuttrilla, Green Housee melkein vastapäätä olevista muovituolipaikoista. Siellä tosiaan thairuoka plus vesi kahdelle maksaa sen 130 Bahtia. Mulla oli vaan jo ennen sapuskaa vähän huono olo ja syötyäni sain juosta oksentaan. Luulen, että se johtuu tosta malarialääkityksestä, jonka aloitin eilen. Syön doksisykliinia, koska se on halvinta ja toivon, että tää on ainoo sivuvaikutus, mikä siitä tulee. Pelkään eniten, kun on varoiteltu, että se tekee ihon auringolle herkäksi. Luotan tähän mun palamattomaan nahkaani kuin vuoreen. :D

Doksisykliinibon siis antibioottia, jota käytetään moneen vaivaan, mutta mun tapauksessa malarian estolääkkeenä. Thaimaassahan ei nää meijän kohteet ollut malaria-aluetta (täällä sitä lähinnä on ihan pohjoisessa Myanmarin rajalla ja Kambodzan rajalla), joten säästin kuukauden annoksen, kun alotan sen nyt vasta. Muutenkin Kaakois-Aasia kuuluu pienen riskin alueeseen. Doksisykliiniä pitää alkaa syödä kolme päivää ennen malaria-alueelle menoa ja kuukausi vielä sieltä poistuttua. Toisin sanoen mulla on helmikuun loppuun asti doksisykliinia messissä.

Näitähän on kolme vaihtoehtoa malarian estolääkkeeksi, joiden teho on kaikkien hyvä, erot hinnassa ja sivuvaikutuksissa. Lariamia, joka on toisiks halvimman ryhmän lääke, söin kuukauden Indonesian reissun tammikuussa - ei sivuvaikutuksia, ei malariaa. ;) Doksisykliiniä syön Doxitin-merkkisenä ja se on halvin. Sen valitsin todellakin tän reissun pituuden takia. Näihin "just to be sure" -rokotteisiin ja rohtoihin meni muutenkin sievoinen summa ennen reissua. Hepatiitti A ja B näissä kohteissa on suotava, niin kun oikeastaan missä tahansa, ne mulla jo olikin. Japanin aivokuumerokotteita laitetaan kaksi kolmen viikon välein, Ixiaro-rokotteiden yhteishinta noin 240 euroa. Lisäks otin suun kautta otettavat lavantautirokotteen (Vivotif 35e) ja kolerarokotteen (Dukoral 2 annosta 60e). Doxitinia mulla on siis viiden kuukauden annos ja se maksoi noin satasen. Toki maalaisjärki, perushygienia ja hyttysiltä suojautuminen on edelleen kaiken a ja o.

Mun ensiapu- ja lääkepussi vie varmaan puolet rinkasta. Noi yleiset hengissäpysymiseen tarvittavat rohdot (maitohappobakteerit, allergialääkkeet, särkylääkkeet yms.) ja nää malarialääkkeet, plus haavafriikin ihmisen neljät eri desinfiointiaineet, haavalaput ja kortisonirasvat. Kyllähän niitä täältäkin sais, mutta turvallisuuden tunne ennen kaikkea. :D

No jälleen, back to the point, paha olo helpotti puklun ja pienen välikuoleman jälkeen. Otettiin suunnaksi China Town. China Town on siis Samphanthawongin kaupunginosassa Bangkokissa, se on kaupungin vanhimpia alueita. Pikku-Kiina on valtavan vilinän keskellä, mutta äärettömän kiehtova alue. China Townin pääkadulta Yaowarat Roadilta lähtee monta pientä pikkukatua, joissa on kauppaa, kojua ja ruokapuljua toisensa perään. Kultaliikkeitä on kymmeniä. Illalla alueen suosio vaan kasvaa, kojut lisääntyy ja alueella järjestetään Night Market ja varkaiden markkinat (aikanaan myyty varastettua tavaraa, nykyään jo ihan lain silmissäkin kestävää rompetta). Vierailkaa ihmeessä!

Miinuspuolia mulla tästäkin on... China Townissa oli kaikkialla myynnissä haineväkeittoa. Sehän on kiinalaista perinneruokaa ja hain rustolla uskotaan olevan jos jonkinmoisia terveysvaikutuksia (huomioikaa esim. hainrustokapselit luontaistuotekaupoissa...). Tää on taas niitä asioita, jotka nostaa mun niskakarvat pystyyn. On nimittäin kohtuullisen yleistä (luvut on kymmeniä miljoonia haikaloja vuodessa), että hai pyydystetään merestä, siltä leikataan evät pois, se heitetään mereen vielä elävänä, jolloin se putoaa pohjaan ja kuolee kituen. 

En siedä mitään enkä minkään eläimen kaltoin kohtelua ja noi hainevät joka vitriinissä sai mut voimaan pahoin. Heittämällä hain takaisin mereen, kalastajathan pääsee huomattavasti helpommalla, kun voi kuskata ja säilöä vain evät rantaan mennessä, eikä koko ruhoa (varsinkin kun hain liha on melko arvotonta). Esimerkiksi EU:ssa tää on jo kiellettyä, mutta valvonta lähes olematonta ja mahdotonta. Joissain maissa koko hain tuominen satamaan on vaadittua, mutta ei todellakaan kaikkialla (esim. Bali taitaa olla johtavia tässä hainpyyntiharrastuksessa, muistaakseni). Haiden pyydystys yleensäkin vaikuttaa huolestuttavalla tavalla haikantoihin ja sitä kautta koko meren ekosysteemiin, koska hai on ravintoketjun ylimmäisenä.

Kaiken kruununa täällä näkee näitä kanoja ja kukkoja säilöttynä joukoin pieniin häkkeihin odottelemaan tuomiopäivää. Nää jutut saa joka ainoo kerta mut miettimään, että luovunko siitä broileristakin mun ruokavaliossa, mikä on ainoo liha, jota täällä enää syön.

No, nyt vietetään ilta pakkaillen ja mennään aikaisin nukkuun. Herätys on ennen kukonlaulua, koska kaverin lento Suomeen lähtee aamulla. Mä palloilen päivän jossakin ja vietän yöni lentokentällä. Lennän maanantaiaamuna ihan uusiin maisemiin, Kambodzan Siam Reapiin. Jota varten pidän muuten elämäni ensimmäistä kertaa kädessäni USA:n dollaria, ahhaha!