Keskiviikkona otettiin lavataksi eli songthaew Doi Suthepin vuorella sijaitsevalle temppelille. Songthaewissa istutaan katetulla lavalla, kahdella penkkirivillä. Periaate on se, että kyytiin voi hypätä missä vain ja vaikka kyydissä olisi muitakin, jos suunta on sama. Taksi pysähtyy, kun koputtelee kattoon ja sitten maksetaan. Me otettiin kuitenkin privataksi, koska Wat Phra That Doi Suthep ja Wat U Mong -kierros maksoi tingattuna vain 250 Bahtia per nenä. Alaspäin olis varmasti saanut tingattua vielä, mutta ei jaksettu, kun ekat kuskit oli heittäny 400 Bahtia per nekku. Näillä on autoissa hinnastot, jossa pelkkä Doi Suthep maksaa 600 B, oli sitten maksajia yks taikka 6.
Hinnat on täälläkin siis aina sovittava etukäteen ja tinkausvaraa on varmasti. Songthaewin lisäks täällä pyörii kolmipyöräsiä mopotakseja, jotka on yleensä vähän edullisempia. Kauas niillä ei tosin lähde. Siellä täällä on myös ilmastoituja autoja takseina, mutta ne myös maksaa enemmän eikä mittari ole käytössä. Niitä autoja melkein täytyy taksiyrittäjältä kysyä.
Doi Suthep on siis 1676 metriä korkea vuori noin 15 kilometriä Chiang Main keskustasta. Pitkälti huipulle kiivettiin toki taksin kyydissä, meijän tehtäväks jäi kavuta 309 porrasta, joiden kaiteet on koristeltu lohikäärmeillä.
Se nyt ei ollu näille korkeuksiin yleensäki tavoitteleville neideille mikään rutistus, portaat on tosiaan siistit ja hyväkuntoiset ja puiden suojassa. Ei siis todellakaan mitään luokkaa 1300 porrasta Tiger Templelle Krabin lähettyvillä... Portaat jo itsessään oli komiat, joten pysty odottaan paljon temppeliltäkin.
Oli se ehkä yks komeimpia ja prameimpia temppeleitä tällä reissulla, joten jos vaan saa sopuhintaan kyydin, niin kannattaa ehdottomasti käydä. Mitään ylihintaa ei kyllä kannata ruveta maksamaan. Temppelille ulkomaalaisten pitää maksaa 30 Bahtin sisäänpääsymaksu. Täällä on monessa paikassa niin, että paikat, joista turret joutuu maksaan, on paikallisille ilmasia tai huomattavasti halvempia. Tällä halutaan turvata se, että paikallisilla on mahdollisuus päästä kiinni maansa historiaan/kulttuuriin.
Temppelin ehkä parhaita puolia oli näkymät Chiang Main ylle. Jo matka sinne oli aika upeeta asfaltoitua, mutkaista vuoristotietä, mistä aukes näkymät kaupunkiin ja pieniä vesiputouksia solisi siellä täällä. Matkalla voi tosin tulla vähän paha olo, ainakin tommosen lavataksin kyydissä, jos on sellaselle taipuvainen.
Portaiden alapäässä on vino pino telttoja, joissa paikalliset myy naposteltavaa, vaatteita, matkamuistoja... Taksien parkkialueelta pääsikin hämmentävästi telttakojujen läpi portaille. On sinne alempaa toinenkin pääsy toki.
Illalla käytiin sairaan hyvässä Chiang Mai Saloonissa syömässä, kun riisiruoka taas hetken aikaa kyllästytti. Niin hyvää kun se onkin, niin riisiä tai nuudelia aamusta iltaan, on ihan vähän liikaa pidemmän päälle.
Safkan jälkeen käytiin juomassa parit oluet 48Garagessa, joka on tunnelmansa takia yks mun lempipaikkoja täällä. Sitä paitsi, missä vielä kuulee soitettavan Nellyn Dilemmaa!
Muuten ollaan ihmetelty täällä semmosta juttua, että alkoholia ei saa myydä kaupoissa iltapäivällä ajalla 14-17 eikä yöllä klo 24-11. Kyllä ton yön nyt suomalainen vielä hiffaa vallankin hyvin, mutta mites toi iltapäivä. Ollaan mietitty, että onko se vaan joku laki, jolla on taas näytetty, mistä kana pissii vai onko sillä joku oikeekin perustelu?! Ollaan kuultu, että liittyis jotenkin koululaisten vapaa-aikaan, mutta emmä hiffaa. Paikoista, jotka ei myy ns. tietokoneen kautta, saa
ostettua, mutta esim. 7/11 ei. Ei tää nyt meijän elämää täällä juuri häiritse, mutta ainahan nää alkoholilait puhututtaa. ;€
Äiteetä on vähän ikävä, mutta ei tarpeeks, että ottaisin suunnan kylmään ja syksyiseen Suomeen. Isoimpia murheita on tällä hetkellä ex-punainen, nykyään oranssi tukka ja elämä ilman Salitsuja. Eli asiat on aika hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti