Kuukausi on mennyt ihan sairaan nopeeta ja toivon, että aika vähän hidastuis. Ristiriitaset fiilikset, kun toisaalta tuntuu, että kotoota lähdöstä on iäisyys ja toisaalta tuntuu, että tää aika tosiaan kiitää. No, ei auta kun elää hetkessä. En tosin väitä, etteikö tekis mieli päästä pusutteleen mun karvapalleroita tai halaan äitiä ja mummua, mutta tän ikävän vielä kestää.
Otettiin siis aamuviideltä taksi Suvarnabhumin kentälle. Taksi kustansi Soi Rambuttrilta 400 Bahtia (viimeks 300 b), alemmas ei kuski hinnassa tullut. Selitteli, että hän joutuu maksamaan 75 Bahtia tietulleja ja lentokenttäveroja. Mennessä maksoi maksulliselle moottoritielle mennessä 25 Bahtia. Muista maksuista en tiedä. Mittaria nää kauheen nihkeesti laittaa päälle lentokentälle päin mennessä, mutta mitä oon lukenut, ei sekään juur halvemmaksi käy. Silloin asiakas maksaa tullit yms.
Lentokentältä poistuessa, jos haluaa käyttää taksia, ykköskerroksesta löytyy Public Taxi. Täällä laki siis vaatis mittarin. Suvarnabhumin public taxi toimii niin, että ostat lipun. Lipusta toinen puoli menee kuskille ja toinen puoli jää sulle. Siinä on taksin koodi/numero ja puhelinnumero, johon voi tehdä valituksen, mikäli kuski ei esimerkiksi käytä sitä mittaria. Nää valitukset vaikuttaa sitten kuskien lupiin. Juur muuten taksia on vaikea saada, joten tuolla voi joutua odottamaan.
Edelleen toki edullisin ja näppärin poistuminen kentältä on sky train, jolla mekin on huristeltu. Nyt mä otin pikkutirsat kentän penkeillä, kävin syömässä ja rupesin miettimään, miten kulutan päiväni ennen yöunia Bangkokin toisella lentokentällä, Don Muangilla. Päätin lähteä kohti Future Parkia Rangsitissa. Se on jälleen yksi valtavista ostoskeskuksista, mutta sijaitsee lähellä Don Muangia. Ajattelin viettäväni päivän jossain superkosteuttavassa takkutukan hoidossa, mutta nuukuus iski. Menin Bic C:hen (iso tavaratalo) ja shoppailin kaikenlaisia seerumeita tukan taltutukseen. Vihdoinkin löysin myös kasvonaamion, joka ei valkaise ihoa.
Netistä löytyi huonosti tietoa kulkureiteistä Suvarnabhumi-Future Park, joten kirjotan nyt aasta ööhön homman, jos joku bussikyytejä kentältä joskus kaipaa. Menin infotaululle ihmettelemään ja löysin tietoa lentokentän linja-autoasemalta lähtevistä autoista. 559 oli numero, joka netin mukaan meni Future Parkiin, mutta sitä ei taulussa ollut. Taulussa oli toinen bussi, joka meni Rangsitiin ja ajattelin, että se nyt on jo lähellä. Lähdin suunnistamaan kohti ilmaisen shuttle bussin pysäkkiä, joka veisi mut bus stationille eli Public Transportation Centerille. Bussi on iso linja-auto, jonka keulassa oli iso A. Se on se, joka vie bussiasemalle, vaikka siinä suhasi vaneja ja busseja muitakin. Kysymällä tää selvis mulle, missään ei englantia lukenut.
Shuttle bussissa ei voi erehtyä, mikä on bussiasema. Busseja on ympärillä niin paljon. Anycase, pysäkki on paloaseman jälkeen, jos maamerkkejä seuraa. Linja-autoasemalla oli selkee rivi bussien numeroita kylteissä ja jokaisen alla tiski ja työntekijöitä. Jälleen taulussa ei lukenut bussia 559, mutta sen kyltti löytyi ja menin kysymään. Kymmenen minuutin päästä lähtisi vani Future Parkiin. Hinta oli 50Bahtia, kun suostuin pitää rinkan sylissä. Muuten olis ottanut toisen paikan maksun siitä. Täältä samasta paikkaa lähtee siis ns. kaukoliikenteen bussit, jos suunta on vaikka Pattayalle tai Hua Hiniin maanteiden kautta. Myös useita vaneja meni, esimerkiks Don Muangin kentälle (transferlipulla saa ilmaisen kyydin, mutta en tiedä, mistä).
Useamman satasen taksimatkaan verrattuna erittäin näppärä kyyti, mihin sitten menikään (mihin taivasjuna ei vie). Kuski maksoi tälläkin kyydillä 60 Bahtia moottoritiemaksuja. Takaisin tullessa meinasin tyytyä helppoon vaihtoehtoon ja hypätä taksiin. Pihiys iski kuitenkin siinäkin kohtaa ja jatkoin taksijonon ohi kohti tutun näköisiä minivaneja. Aavistin, että homma on näissä sama kuin tulomatkalla. Pikku haittapuoli on se, että sanaakaan (tai numeroakaan) ei ollut länkkykirjaimin. Nää ei ymmärtänyt edes sanaa airport, joten "Don Muang" oli kaikki yhteinen kieli. Mua pompotettiin vanilta vanille, kunnes löytyi se joka otti suunnan lentokentälle. Tästä Future Parkin edestä löytyy siis sekä taksit että vanit. Matka oli edelleen sen 50 b. Pari muuta kyytiin ja meisi pääsi kentälle.
Tosiaan Future Park oli valtava ostoskeskus, jossa en nähnyt yhtään länkkyä. Sain rinkkani kans kuninkaallista kohtelua ja sairaan paljon uteliaita hymyjä. Kahvilassa, jossa ei ollut pöytiintarjoilua, mulle oli ja käytiin vielä kysymässä, onko kaikki hyvin. Thaimaalaisten herttainen puoli pääsi kyllä loistoonsa. Sen jälkeen menin apteekkiin ostamaan käsidesiä ja myyjän roolia toimittanut mamma seurasi mua kuin hai laivaa ja positiivisen yllättynyt, kun ostin jotain. Ahhaha. Nyt oottelen vaan aamuista lähtöselvityksen aukeamista ja toivon, että kaikki menee suunnitellusti. Vaikka tää on Bangkokin entinen ykköskenttä, nykysin lähinnä kotimaan ja Aasian lennoille, niin noita koneita vaan vilisee tossa mun edessä. Ei mitenkään hiljanen liikenne. No, mutta palataan astialle Kambodzan puolelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti