Lento Milanosta Hong Kongiin kesti noin 11 tuntia ja meni hirvittävän joutuisasti kaverin kainalossa nukkuessa. Sen verran heräilin, että sain syötyä Cathayn tarjoilemat (moneen muuhun verrattuna) suht hyvät ruuat, illallisen ja aamupalan. Muun ajan nukuin kyllä täysin tietämättömänä esimerkiks takana istuvista penkkejä potkivista ja paukuttavista lapsista. Mummukin tosin sen sano, että mut on helppo pitää tyytyväisenä, kun tarjoo tarpeeks ruokaa ja unta. Ahhaha!
Hong Kongin kentällä vaihto sujui muuten simppelisti, mutta ohjelmassa oli väsyneille (ei kun hyvin levänneille) aivoille, "juokse vaihtuvien porttien perässä" -peli. Helppo juttu noinkin pienellä ja piskuisella kentällä. Lopulta saavutettiin oikea ja pysyvä portti, ja päästiinkin ajoissa koneeseen. Tunnin verran jouduttiin odottelemaan koneessa, että lähdetään liikkeelle. Kentällä oli kuulemma odottamattoman paljon trafiikkia ja rankkasade. Kapteeni hoisi homman kyllä yhtä hyvin kun mäkin olisin hoitanu eli oltiin Bangkokissa vain vartin myöhässä. Yleisesti ottaen tykätään Cathay Pacificista lentoyhtiönä, koska homma pääosin toimii, tarjoilut on hyviä ja tavaraa tarjolla niin paljon, kun jaksat pyytää, henkilökunta tosi ystävällistä. Vessanatsi iskee ja valittaa, että koneiden vessat on kyllä usein ryöttäset. :D
Bangkokin kentällä saatiin matkaseurue koolle (eri ajoin ostettujen lippujen takia ei päästy koneessa vierekkäin) ja lähdettiin suunnistamaan kohti passintarkastusta ja baggage belttiä. Bangkokin kenttä oli yllättäen tosi yksinkertainen, vaikka onkin suuri. Immigration- ja baggage belt -kyltit johti passintarkastukseen, josta käveltiin suoraan nappaan hihnalta kolme rinkkaa. Aasialaista yllättävää sujuvuutta parhaimmillaan!
Rakkaat rinkat selässä käveltiin ulos aulaan, jossa oli useita pankkien rahanvaihtopisteitä ja automaatteja. Kurssi kentällä tällä hetkellä oli 37,66. Muita mestoja ei olla viel ehditty tiirailla. Mun matikkapäällä joka paikassa sais olla eurot tai vaikka markat... Onneks iPhone sentäs suuntaa antavasti laskee mun puolesta.
Anycase, vaihdettiin sen verran rahaa, että saatiin eurooppalainen valuutta käyväks maksuvälineeks ja siirryttiin kaks kerrosta alemmas B-kerrokseen, josta City line -juna kaupunkiin lähtee. Päätettiin siis heti ottaa suunnaks Hua Lamphong eli päärautatieasema, jolta saatais ostettua juna+ferryliput Koh Taolle. City line -junaan ostettiin helppokäyttöisestä automaatista 35 bahtia maksavat liput Makkasanin pysäkille.
Junamatka oli nopea ja meni sukkelaan hiki otsalla. Junassa on helppo matkustaa, koska junan seinällä on pysäkkikartta, mutta seuraava pysäkki myös lukee taululla ja vielä sanotaan ääneen. Juna pysähtyy joka stopilla. Makkasanin asemalta oli opastettu "kävelyreitti" Phatchaburan metropysäkille. Kävely otti noin minuutin.
Metron liukuovissa lukee pääaseman nimi, Hua Lamphong, joten eksyä ei voi. Rautatieasema on päätepysäkki ja metrolta rautatieasemalle on jälleen kylttiiopastus. Lippujen (ts. polettien) ostaminen sujui jälleen näppärästi automaatilla. Metro päärautatieasemalle maksoi 30THB.
Kuvasta voi myös nähdä, kuinka otan nyt ilon irti reissuseurasta. Kyllä te tiedätte, kuinka hankalaa on täydessä metrossa kyykistyä kengännauhoja sitomaan rinkka selässä ;)
Rautatieaseman aulassa oli heti "matkailuneuvoja", joka tuli kysymään määränpäätä. Kun kerroimme toivovamme juna+ferrylippuja makuupaikalla täksi illaksi, hän johdatti meidät yläkertaan travel agency -toimistoon. Päätettiin kysyä siitä hinta. Hitaammalla laivalla (ei esim. Lomprayahin katamaaraneilla) kombo oli 1340 Bahtia. 300 bahtia kalliimmat ilmastoitu iso bussi ja katamaraani olis tarkottanut puolta tuntia aiemmin Taolla oloa ja vain tunnin merimatkaa. Halvemmassa vaihtoehdossa merimatka ottaa 2,5 tuntia, bussikyyti olis perinteinen thaimaalainen "air-conditioned" -malli. Meinattiin, että kun takana on jo 25 tuntia ja edessä jokatapauksessa 30 tuntia ennen päämäärää, ollaan valmiiks likasii ja ryöttäsii, niin 300 Bahtia on iso raha. Valittiin siis yöjuna, joka vie Chumphoniin, jossa meitä odottaa Songserm -firman bussikyyti satamaan ja siitä saman firman botski Koh Taolle. (Seuraava postaus kertoo varmasti, oliko homma näin yksinkertainen. Kokemuksesta oppineen, ei luoteta mihinkään.)
Vertailtiin hintoja kadun vartella olleisiin travel agency -toimistoihin ja tinkaamallakin päärautatieaseman hinta oli halvin ja kuulemma fixed price. Me oltiin vaan pohjattoman tyytyväisiä, että mahduttiin siihen junaan ja makuupaikoille, vaikka saatiinkin vain yläpetejä.
Bangkokissa saisi varmasti jäljellä olevan viis-kuustuntisen kulumaan antoisasti, mutta reissussa väsähtäneet neidot päätti astua päärautatieasemalta ulos ensimmäiseen sapuskapaikkaan ja levätä sen jälkeen rautatieaseman penkeillä. Asemalla itsessään on joitakin ruokapaikkoja, rahanvaihtopiste, kauppa (jossa pieni apteekki), automaatti, KFC ja Donkin' Donuts. Vessa löytyy 3 Bahtin hintaan, ota omat paperit mukaan, jos et halua niistä erikseen maksaa. Suihkumahdollisuuskin näytti 10 Bahtin hintaan onnistuvan. Vessanatsin kommentti, että kyllä sitä siististä vessasta aina 6 senttiä raaskii maksaa. Ei löydetty rautatieaseman läheltä juuri muuta kuin ruokapaikkoja ja remontissa oleva 7Eleven. Käytiin Suna -nimisessä lafkassa syömässä reissun ekat thaimätöt ja ai juku, mutta maistukin kaiken odotuksen arvoselta!
Nyt neidit jatkaa odottamista. Jäljellä 2h 20min ennen kahdeksan tunnin junailuu. Terggui va pal täält lämpimäst! 😎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti