Ostin tän Siem Reapin lennon Air Asian nettisivuilta. Hinta oli vajaan 60 euroa rinkan kanssa. Kova hinta tunnin lennosta, mutta päivän bussimatkustaminen ei nyt houkuttanut. Ehdin olla vaan viikon verran Kambodzassa niin koitan maksimoida sen ajan, jos se sitten onkin niin kiehtova maa, mitä väitetään.
Tää Don Muangin kenttä on pieni ja simppeli. Samoin lähtöselvitys ja turvatarkistus kävi tosi pikaisesti. AOT (joka on käsittääkseni paikallinen Finavia) on muuten tehnyt virtapankkien suhteen säännön, en tiä onko tää muualla. Alle 20 000 mAh power bankin saa tuoda koneeseen ilman ihmeellisyyksiä. Ruumaan menevässä matkatavarassa nätä ei saa kuljettaa.
Kambodzan viisumia en hankkinut etukäteen, vaikka Kambodzan viisumin sais nykyään netistäkin ja kuulemma aika näppärästi. Ainakin iPhonella on oma sovelluskin sitä varten. Kävin ottamassa Bangkokissa 200 Bahtilla kuus passikuvaa viisumeita varten. Tosin ne kuvat on sitä luokkaa, että... No, mun haamupassikuva on vielä mallitoimistoluokkaa siihen verrattuna. Mitä sit!
Vaikka nettiviisumi olis simppeli niin oli toi lentokentällä sen hoitaminenkin varsin yksinkertaista. Koneessa jaettiin maahansaapumis- ja poistumiskorttien ja tullattavan tavaran lomakkeiden lisäks viisumihakemukset. Täytin sen koneessa (vaatii käytännössä samat tiedot kuin näiden maiden maahantulokortit). Kävelin ensimmäiseen jonoon, annoin passin, viisumihakemuksen ja dollarit ensimmäiselle sedälle. 30 päivän turistiviisumi maksoi 30 dollaria. Sitten mut siirrettiin perimmäiseen jonoon, mun passi tuli yhdeksän (9) virkamiehen läpi takaisin mun kouraan. Viisumitarra paikoillaan. Huolestusin tosin heti, kun viisumissa oli passinnumeron yks kirjain väärin ja intin sitä hermostumiseen asti viimeiseltä virkailijalta. Se hoki vaan, että it's okay, go! Toivottavasti se nyt on sitten okay. Oon sen netissä surffaillessani oppinut, että noi leimat ja viisumitarrat kannattaa aina tarkistaa ennen, kun juoksee kentältä ulos.
Passintarkastuksen jälkeen rinkka hihnalta ja miettimään kyytiä majapaikkaan. Varasin etukäteen The Living Quarters -hostellista punkan 14-hengen dormista. Hinta on 5 dollaria sisältäen aamupalan. Dormissa on suihku ja vessa. Sen verran, että kävin kamat sinne heittämässä ja suihkussa, niin vaikutti ainakin ihan rahanarvoiselta mestalta. Tosin suihku on aika onneton, mutta niin se on monessa kalleemmassakin paikkaa.
Niin siis otin lentokentän airport taxi -boksista itelleni kyydin. Mopotaksi olis maksanut 2 dollaria, mutta totesin, etten nyt ensimmäiseks halua päästä hengestäki killumalla rinkkani kans pienen aasialaisen takaritsillä. Otin sitten seittemällä dollarilla autokyydin. Nää oli ihan listahinnat enkä tiedä, mistä muualta sieltä olis kyydin saanut.
Jo lentokoneessa mietin, että mun tekee niiiiin paljon mieli raakaa sipulia (tää ihmetyttää varmasti kaikkia mun menneisyyden tuntijoita). Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun mennä lähimpään raflaan burgerille. Se siitä khmer kitchenistä. Tää maksoi kolan kans 3,5 dollaria (~130 Bahtia eli 3 euroa) ja oli hyvää.
Kambodza on siis Thaimaan itänaapuri, yli 14 miljoonan ihmisen kotimaa. Mut tänne pikavisiitille toi reppureissuklassikot tää Siam Reap ja Phnom Penh. Mulla on kurjan vähän aikaa, koska viikon päästä keskiviikkona lähden Vietnamiin kaveria vastaan. Kaverin reissuseuraks saaminen pariks viikkoa on tietty vaan positiivinen asia. Nyt ensikosketus tähän maahan ja pääseehän tänne takaisin, jos mieli tekee.
Nyt aion ottaa pikkukävelyn ympäri ämpäri, että saan jonkun käsityksen tästä kaupungista. Kerron teillekin sitten vähän enemmin kuvin... Huomenna lähden aamuviideltä taksikuskin kanssa saalistamaan auringonnousua Angkor Watin temppeleille! Odotan niiiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti