Exploring Chiang Mai

Chiang Mai avautus meille ainakin vähän jo ensimmäisenä päivänä. Chiang Mai sijaitsee siis pohjois-Thaimaassa, noin 700 kilometriä Bangkokista. Tää on Thaimaan toisiks suurin kaupunki Bangkokin jälkeen, mutta täällä Chiang Main provinssin alueella on asukkaita "vaan" noin 1,5 miljoonaa (Bangkokis 9 milj.). Chiang Main keskusta-alueella noin 700 000. Tää onkin sairaan kompakti ja rauhallinen kaupunki ollakseen suurkaupunki.

Täällä on suhteessa tosi vähän turisteja ja samoin myös englanninkieltä missään kylteissä yms. Englantia puhuvia on löytynyt sopivasti niissä paikoissa, missä on tarvittu, ruuan nyt tilaa listalta huitoen ja kiittää ja tervehtiä osaa jo thaiksi. Toki suunnistaminen on ajoittian vähän hankalaa, kun kylttejä on vähän ja yleensä ne vähätkin thaiksi. Länkkyaakkosista ei tietoakaan. Mutta hyvinhän me on selvitty, kun on mukana master suunnistaja (en minä), että mehän nyt navigoitas vaikka avomerellä.

Illalla otettiin vastaan ensimmäinen yösija, jonka taksi meille osoitti. Mesta on Teeraya ja sijaitsee Silver Villagen alueella, vähän vanhan kaupungin ulkopuolella. Tää paikka tarjoaa sekä dormeja että kahden hengen privahuoneita. Otettiin semmonen kahdeks yöks hintaan 300 Bahtia per nenu. Huone siis kohtalaisen kokoinen, siisti ja ilmastoitu, pienellä pesuhuoneella, jossa lämmin suihku. Hot shower on kyllä semmosta luksusta, ettei vaivauduttu edes opetteleen sen lämpimän veden käyttöä, kun on kylmällä pärjätty tähänkin asti.

Vaikka keskusta-alue onkin kävelymatkan päässä, on Teeraya liian syrjässä meille. Löydettiin eilen vanhasta kaupungista semmonen mesta kun Hotel California meisin lempibiisin mukaisesti. Siellä huone oli samoilla ominaisuuksilla (wifi, ac, pesuhuone), mutta maksoi 500 B eli 250 Bahtia per nenä per yö (eli alta 7 euroa). Kierreltiin useita majapaikkoja ja toi oli ehdottomasti edullisin, vaikka ei meijän mielestä silti kauheen edullinen. Muut oli kahdelta hengeltä melkeimpä 700 B ylöspäin. Kahden euron matto lattialla -hostelleja ei lähdetty kiertämään. Semmonen kun Green Tulips House melko lähellä Saen Pung Gatea näytti myös olevan nuorten reppureissaajien suosiossa ja suht edullinen. Meille sekin olin vähän liian syrjässä. (Turistikarttaan, joita jaellaan joka matkatoimistossa ja turreinfossa, on sitten merkattu vaan kalliimmat majapaikat.)

Majoituspaikan etsiminen kävi simppelisti siinä muun tallailun ohella. Lähdettiin siis etsimään aamupalaa hyvin nukutun yön jälkeen kello 11 aamupäivällä. Meijän hotelli oli tosiaan suht syrjässä eikä tässä lähikaduilla heti ollut mitään safkapaikkaa. Ei tosiaan illalla eikä 11 tunnin junamatkan aikana syöty mitään niin juostiin ensimmäiseen 7/11, joka nähtiin, ostaan 30 Bahtin nakkipiilot ja colat.

Siitä satsista tuli energiaa niin paljon, että kierrettiin meijän naapuritemppeli ennen kun otettiin suunnaksi keskusta. Meijän majapaikan vieressä on siis hopea temppeli Wat Srisuphan. Temppeli ei ole kauhean iso, mutta upeen näköinen, koska on kokonaan hopea. Yleensä ne kumminkin on viimesen päälle kullattuja.

Temppelin alue, jolla meijän eka guesthouse sijaitsi, on hopeakäsityöaluetta ja me saatiinkin todeta se tänä aamuna karvaasti, kun herättiin Teerayassa järkyttävään kilkkeeseen paikallisen hopeasepän palatessa verstaalle meijän parvekkeen alle. Sopiva aika siis vaihtaa majapaikkaa.

Tässä kaupungissa on pelkästään keskusta-alueella varmaan kymmeniä temppeleitä. Kaikkia ei tosiaan ollut meitin turistikartassa edes merkattu. 

Me kierrettiin ne lähestulkoon kaikki siinä käppäillessämme, koska ne on vaan niin upeita. Ne on tosiaan kultaisia pääosin, yksi oli puinen ja sitten se hopeinen. Kaikissa on sisällä valtavia kullattuja Buddhapatsaita. Onhan näitä nähty ennenkin, mutta aina ne vaan sykähdyttää uudestaan. Eniten tykättiin ehdottomasti isosta Wat Chediluangin temppelistä.

Temppeleitä kierrellessä täytyy ottaa huomioon uskonnon kunnioittaminen eli peittää olat ja polvet. Me käytiin sisällä semmoisissa temppeleissä, joissa sai kaapuja lainaan, vaikka ei se iso homma olis jotain huivia mukana kantaan. Sairaan paljon turret kyllä menee topeissa ja shortseissa sisään. Buddhalaisuus muutenkin tosi mielenkiintonen juttu. Se on siis Kaakkois-Aasian mantereella pääuskontoja ja Thaimaan sanotaan olevan buddhalaisin valtion. Buddhalaisuus perustuu elämän mielekkyyteen. Siistejä ajatuksia on, että kaikki mitä nyt tehdään ja sanotaan, muodostaa meidän tulevaisuuden ja että kaikki haluaa saavuttaa onnellisuuden ja välttää kärsimystä. Arvostan myös ajatusmaailmaan, että kaikki mikä syntyy, kuolee. Ts. yks mahdollisuus tässä elämässä, ota se, tavoitellaan rauhaa.

In the end these things matter most: How well did you love? How well did you live? How fully did you live? How deeply did you let go?" - Gautama Buddha

Täällä joissain temppeleissä pääsee juttelemaan munkeille, ne istuu lahjotusboksin vieressä. Naiset ei saa munkkia koskettaa eikä ojentaa niille mitään. Temppeleissä uhrataan esim. puisia norsuja ja lootuskukkia, jokasella haetaan eri asiaa. Munkit on täällä tosi korkeessa asemassa ja kuningas kumartaa niille, muttei toisin päin. Vielä nykyäänkin monet nuoret pojat liittyy luostariin hetkeks, osaa jää pysyvästi munkeiksi. Ollaan lueskeltu temppeleissä noita listoja munkkien käyttäytymissäännöistä ja kyllä se aika kurinalaista mietiskelyä on.

Suosittelen ehdottomasti käyttämään yhden päivän kierrellessä Chiang Main vanhaa kaupunkia jalkaisin. Me saatiin äkkiä kulumaan 6 tuntia ihmetellessä ja välillä käytiin juomassa hedelmäshaket jossain.

Täällä on kuuma, 30 asteen kieppeillä, mutta huomattavasti miellyttävämpi silti kuljeskella kuin esim. Taolla. Sisämaata kun on niin tosiaan uimalla "vilvottautuminen" onnistuu vain, jos löytää hotellin, jossa on pooli. Valitettavasti toi joki näyttää yhtä uimakelpoiselta kuin Aurajoki. 

Käytiin eilen päivällä safkaamassa tosi hyvässä thairuokapaikassa, jonka nimeä en pysty thaikoukeroiden takia kertomaan. Panang curry chicken riisillä ja vesipullo maksoi yhteensä 60 Bahtia eli alle 1,50 euroa. Taolla sama setti oli puolta kalliimpi. Huomattiin jo kaupassa, että täällä esim. 1,5 litran vesipullo maksaa 14 Bahtia, kun Taolla se oli 20 Bahtista ylöspäin. Vanhan kaupungin ytimessä hinnat on 10-20 Bahtia korkeempia.

Kateltiin tossa myös vaatteita, näitä perus pöksyjä ja paitoja, joita täällä kaikkialla myydään. Hinnat on pääosin kirjoitettu esille ja helposti voi ottaa 100-200 Bahtia Taon hinnoista pois. Hyvää siis tässä vähän vähemmän turismin valtaamassa alueessa. Säästellään ne vähät ostokset, mitä meinataan täällä tehdä, kaupungin ulkopuolella oleville yömarkkinoille, jossa kuulemma vielä vähän edullisempaa.

Ainiin! Oon tätä iPhonee heitellyt täällä ihan tunteella jo niin monta kertaa, että oli aika hakee tähän panssarilasit. Mentiin paikalliseen Gigantiin ja sain lasit asennettuna paikalleen eteen ja taakse 11 eurolla. Not bad ja puhelin on edes vähän enemmän turvassa. Paikallinen Gigantti oli valtava elektroniikkamyymälä, jonka kylkeen ei ollut kirjoitettu mitään länsimaisin kirjaimin. Siellä oli yksi, joka osasi saati ymmärsi lontoota ja se riitti meitil!

Kello on täällä puoli kolme ja me on saatu aikaseks majapaikan vaihdon ja "aamupalan" verran. On saatu karvaamman kautta huomata, mitä liian vähä veden juominen teettää: tän enempää ei voi loppu olla.

PS. Avasin tän blogin nyt vasta ensimmäistä kertaa koneella ja huomasin, kuinka kuvat ja kaikki hyppii silmille eri lailla kun mobiilisovelluksella. Sorry! Ja huomatkaa, miten taitavasti tein uuden yläbannerin. Ei mikkää turha neiti! Ny pystyy näköjään kommentoimaankin blogia...