Bangkok - Chumphon - Koh Tao

Edellisessä jutussa jo kirjottelin tästä reissusta kohti Taon saarta. Lähdettiin siis  raiteelta 4 junalla numero 58 kohti Chumphonia kello 19:30. Meillä oli varattuna kolme makuupaikkaa, yläpetejä. Ei tiedetty, mitä odottaa, mutta väsyneenä peti kun peti kelpas. Hauskaa tosin revittiin tästäkin niin paljon, että show'ta oli kanssamatkustajille tarpeeksi. Ahhaha.

Junassa on siis vaunun mitalta ala- ja yläpetejä. Alapedit oli kaikki varattuja meidän ostaessa junalippuja. Pedeissä ei juuri muuta eroa ole kuin lyhempi matka pudota tuljuvassa junavainussa lattialle (alapedissä myös reunat, yläpedissä ei). Yläpeti on kapea, mutta kelvollinen nukkua. Konnari tms. paikallisen VR:n juoksupoika käänsi pedit näppärästi auki ja petas kaikille puhtaat valkeat lakanat. Junassa kiersi ruuanmyyjiä, mutta suosittelen hinnat ja kelmuun käärityt ateriat nähtyäni tankkaamaan vaikka siellä herttaisen mummun kojulla asemalla.

Junassa oli paikallisia ja länkkyjä, tunnelma oli aika hauska. Vaunun vessat oli toinen reikä lattissa ja toinen metallinen pytty, mutta silti ne oli siistit, paperia ja käsisaippuaa oli yltäkylläisesti. Big bonus. ;) Raidemelu kuului tosi kovana, vaunussa oli valot ja tuulettimet puhalsi pirun kylmää (onneks ei juur meiti punkan kohdalla), joten ei neidit ehkä levollisinta unikokemusta tästä napannut, mutta kokemuksen arvosen yön silti. :D

Laitettiin toki herätyskellot soimaan, että ollaan kello 4:13 kärppänä hyppäämässä junasta ulos. Vartti ennen, kun juna oli pysäkillä, apupoika-Antero kävi hihkasemassa Chumphonin asemalle jääville, että liki ollaan. Herätykseen ei kannata silti luottaa, vaikka siellä aikailmotuksia annettiinkin. Mitään tauluja/kelloa/pysäkkien nimiä näissä puteleissa on toki turha odotella. Juna oli noin kello 4:30 perillä.

Chumphonin asemalla on kauppa (ostettiin 20 THB 6 minibanaania, muuta kokemusta ei löydy), Lomprayahin tiski ja siisti WC, joka maksaa samasen kolme Bahtia ja suihku 10 Bahtia kuin Bangkokinkin päässä. 

Alkuperäinen aikataulu kertoi meille, että bussin olis pitänyt tulla viideltä eli odotuksen olla puolentunnin luokkaa. Heti kättelyssä meille kerrottiin, että bussit (sekä meijän Songserm että Lomprayah) lähtee kuudelta. Lopulta siinä varttia vaille kuus pihaan kaartaa meijän bussi ja Lomprayahin kiva kakskerroksinen ilmastoitu länkkyjen makuun sopiva bussi. Seikkailijat oli kuitenkin onnellisia siitä, että pääsi edes bussiin ja aamuyön kosteat 27 lämpöastetta viilentys kyllä avomallin bussissakin.

Bussimatka kesti alle puoli tuntia, joten matka kului joutusasti. Aurinko nousi taivaanrantaan bussimatkan aikana ja satamassa meitä odotti ihana maisema.

Songsermin bussi tosiaan oli symppis, mutta raihnanen. Helposti sillä kuitenkin noin lyhyen matkan taittoi, varsinkin kun se ei ollut täyteen ahdettu!

Bussista ulospäästyämme ehdin ottamaan muutaman kuvan ja sitten jo päästiinkin paattiin istuskelemaan. Viimeisimmät vene- ja laivakokemukset on Indonediasta tammikuussa, jolloin sai pelätä henkensä edestä niin public ferryssa kuin speed boatissa. Odotukset ei siis paatille olleet täälläkään päätä huimaavat.

Botski pääsi yllättämään positiivisesti. Suht iso paatti, jossa oli myös ok näköinen kioski. Tarjontaan ei paremmin tutustuttu. Laivassa oli pirun kylmä, mutta lyömätön vinkki tähän asti muutenkin on ollut ottaa viltti mukaan (kiitti äiti ;). Sitä on tarvittu tän neljän vuorokauden aikana, kun on nukuttu hyvin ilmastoiduilla kentillä ja junassa ja etenkin tossa paatissa.

Laiva oli vajaan tunnin myöhässä, mutta mihinkäs meillä enää kiire on. Kolme vuorokautta sitten lähdettiin Turusta ja nyt ollaan täällä, Koh Taolla!

Paikallinen aika on kello kymmenen aamulla ja yösateiden jäljiltä on vielä tosi harmaata. Lämmin on silti ja nyt otetaan naisten kanssa yks hyvin ansaittu:

... näissä maisemissa: