tiistai 8. syyskuuta 2015

Matkamuistoja

Nyt tulee päivitys, jonka äiti ja mummu voi jättää lukematta tai ainakin rentoutua, kun sanon heti alkuun, että ei kaduta. ;)

Ei vaan siis... Suunnittelin jo pitkään Suomessa yhtä ja useampaakin tatuointia. Tutkiskelin netistä tyyppien kokemuksia Aasian reissujen pysyvistä matkamuistoista. Tulin siihen tulokseen, että kun valitsee paikan ja tekijän kunnolla niin voiskin uskaltaa.


Mua kiinnosti nimenomaan bambulla tehty tatuointi kokemuksena. Se on monen reppureissaajan bucket listillä, mutta myös näissä olosuhteissa paranemisen kannalta parempi.


Bambutatuointia tehdessä välineet on bambutikku ja muste. Kuva hakataan siis ihoon bambutikulla, jonka päässä on viis pientä neulaa. Systeemi eroo koneella tehdystä tatuoinnista sillä, että se ei riko ihoa eli tee haavaa, jonka paraneminen kosteessa ja kuumassa on kyseenalasta plus uiminen ja auringonotto on pitkään pannassa. Bambutatuoinnin parantelemisesta on erilaisia neuvoja, osa menee suoraan jortaaniin ja osa pitää pari kolme päivää kuvaa suojassa.


Me kierreltiin noita tatuointipaikkoja ja vinkki on, että tatuoijaa ei pidä valita paikan vaan tatuoijan mukaan. Mä kuitenkin arvostin ensinnä sitä paikan hygienisyyttä ja siisteyttä. En suostuis mennä minkään bungalowin lattialle patjalle tatuoitavaks hiekkapölyn keskelle, kun tatskaaja hörppii toisella kädellä bissee ja toisella hakkaa mun ihoon ikuista leimaa. Nyt oli vähän karrikoitua, pääsääntösesti täällä mestat vaikutti ihan suht siisteiltä. 

Päädyin lopulta Zoko Tattoo & Piercing nimiseen mestaan, koska jotenki se vaan ensimmäisenä tuntui hyvältä paikalta. Se, missä mä olin, on tossa Lotus resortin vieressä, pääkadun ja rantakadun välisellä kujalla. Zokolla on myös toinen mesta täällä Sairee Beachin toisessa päässä ja ainakin yks vielä Suratthanissa.

Mentiin sinne mun idean kanssa ja sällit toteutti suunnitelman paperille. En yritä edes valehdella, ettenkö olis ollut jännäpissat pöksyssä. Varsinkin kun thaimaalaisten tyyli on se, että jaahas ruvetaas sitten mustaamaan ilman enempiä pohdiskeluja. Etenkin näitten suosikki hommaa tuntuu olevan vapaalla tatuoiminen omien ideoiden mukasesti. 


Pidettiin safkan mittanen mietintätauko ja annettiin herrojen suunnitella kuva loppuun. Takasin tullessa tiesin jo, että joo, otan sen kuvan ja tatuoija oli sitä
vielä parannellukin. Mun kuvan hinnaks sovittiin 5000 Bahtia, halvemmallakin sen täällä olis saanut, mutta jotenkin en halua alkaa sniiduileen tommosesta asiasta, jota kannan ikuisesti ihollani, vaan otan sen paikassa, jossa voi olla luottavaisin mieli, vaikka se rokottaiskin reissubudjettia.


Kello oli lopulta vartin vaille kymmenen illalla, kun kuvan työstäminen alotettiin ja vähän yli yks, kun lopetettiin. Paikan "boss" puhui hyvää englantia ja pääsääntösesti otti työt vastaan. Mun kuvan teki toinen sälli ja "boss" hyppäs viereiselle penkille takareiden ihoonsa täyttämään. 

Bambutatuoinnin tekeminen ei kyllä juuri kivuttomampaa ollut kun mitä nää koneella tehdyt tatuoinnit ranteissa ja niskassa. Mutta ihanaa oli, että koneen ääni ja tärinä iholta oli pois. 


Mun oikeen pohkeen tatuoinnista tuli melko lailla täydellinen ja tatuoija teki viimisen päälle hyvää työtä. Uskomattoman tarkasti kuunteli myös jokaisen vittusaatanaperkeleen ja varmisteli, että kestänkö. Onneks kaveri ilmotti aina, että she's okay, anna palaa. Jos multa olis kysytty, olisin monta kertaa karannu kadun toiselle puolelle oman sänkyyn turvaan.


Tatuoinnissa on siis pätkä Marilyn Monroen quotesta, jota oon aina kantanu mukanani: "I believe that everything happens for a reason. Sometimes good things fall apart so better things can fall together." Köynnöksen keskellä on hamsa-käsi symboloimassa onnea ja vahvuutta. Mä olen 100% tyytyväinen tähän kuvaan, vaikka sille jo jatkoa vähän suunniteltiinkin... Ehkä marraskuussa sitten.


Tatuoija käski suojata kuvan auringolta ja pitää poissa merestä 24 tuntia. Tein työtä käskettyä, vaikka aamulla tatuoinnista ei olis enää uskonut, että se on ihan tuore. Ei kipua, ei arpee, ei mitään. Pidin sen puhtaana ja rasvailin Bepanthenilla, mutta tänään säntäsin jo mereen eikä kuva ainakaan heti rapissut pois, hahhah.

Ainakin mun kokemuksen perusteella Zokoa voi todellakin suositella ja jätkät on asialleen omistautuneita. Paikassa riittää koko ajan tatuoitavia, mutta myös tän saaren trendin mukaisesti nenäkorun ottajia. (Äiti, ei todellaka tarvii huolestua :D) Paikka on siisti ja moderni, tatuoija otti ensimmäisen oluen, kun mä nousin pois. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti