On ehkä korkea aika kirjoittaa ensimmäinen blogiteksti mun ja erittäin vaihtuvan matkaseuran tänään alkaneesta seikkailusta. Tässä blogissa siis yritän kertoa mahdollisimman usein ja mahdollisimman monin kuvin reppureissusta ympäri Kaakkois-Aasiaa. Reissuun mulla on aikaa puoli vuotta ja lähden kotiin sitten, kun tulee äitiä ikävä. Lähdin tänään kahden kaverin kanssa saavuttamaan Bangkok ja siitä suoraan juna+ferry Koh Taolle. Vielä ollaan Euroopassa eikä uskalla olla varma, ollaanko 50 tunnin päästä Taolla, kuten suunnitelma on... Mun toinen kaveri on reissussa kaks viikkoa ja toinen neljä viikkoa. Sitten neidit vaihtuu.
Oon suunnitellut tätä reissua maaliskuusta asti, jolloin anoin puolen vuoden palkattoman ja vielä sainkin sen. Ei tarvinnut laittaa vakipaikkaa isoimman unelman edestä menemään. Reissuja on tullut paljon tehtyä, mutta kyllä tää on ensimmäinen laatuaan jo pelkästään reissun pituuden takia. Kyseessä on siis todellakin South east Asia on a shoestring -reissu viimisen päälle, jotta säästetyt rahat vie mahdollisimman pitkälle. Kun Milanon kone nousi, sanoin kaverille, että tää on 15 lentokoneella nousu tänä vuonna. Hurjaa, mutta antoisaa. Kotona odottaa kaksi maailman suloisinta mopsia, joiden takia malttaa välillä Suomessakin pysyä.
Aamulla kello kahdeksan lähdettiin Helsingistä kohti Milanoa. Täällä meillä on Malpensan (aina yhtä ihanalla) kentällä vajaan neljän tunnin odotus. Otetaan paikallista aikaa 13:15 nokka kohti Hong Kongia yhdeksän tunnin lennolla ja siitä suunnataan Bangkokiin. Toteutettiin tää sama reitti tammikuun Indonesian reissulla, jolloin suunnattiin Hong Kongista Denpasariin. Lennot maksoi alle 250 euroa sisältäen rinkan ja meidän lempiyhtiö Cathay Pacific operoi kaksi kolmesta pätkästä niin ei kauan tarvinnut miettiä, mitkä lennot otetaan.
Meikäläiset suuntaa nyt pizzalle, koska Italia! Palataan kuulolle! Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti